Ecuador ja Galápagossaaret – missä Andit kohtaavat Amazonian
Matkustaminen ympäri Ecuadoria on mahtavaa useammalla kuin yhdellä tavalla. Ecuador on yksi Etelä-Amerikan pienimmistä maista ja on tuskin yllättävästi saanut nimensä sijaintipaikkansa mukaan: maa sijaitsee täsmälleen ekvaattorilla eli päiväntasaajalla.
Toukat on työnnetty varrastikkuun. Ne ovat pieniä, pyöreitä ja hiukan kosteita kohdattuaan kuuman grillin. Toukkien musta pää on yhä paikoillaan. ”Eeeeiii!” sanoo paikallisoppaamme ja irvistää. ”Älä syö päätä, se maistuu kammottavalta!” Ennen kuin lähdin Ecuadoriin, löin vetoa kahden tyttäreni kanssa: Jos äiti syö grillatun toukan, ruoasta valittaminen ja nyrpisteleminen päivällispöydässä loppuu – lautaset tyhjiksi! Perillä Amazonin sademetsässä on aika kohdata haaste. Varovaisesti asetan hampaani toukan keskelle ja puraisen. Koostumus muistuttaa grillattuja katkarapuja. Hmm… Eikä makukaan ole kovin paha. Jos joku miettii, toukka ei maistu kanalta – se on yleensä maku, joka yhdistetään ruokaan, jota ei ole aikaisemmin maistettu. Olen kuullut, että kaikki krokotiilista marsuun maistuu kanalta. Grillattu toukka kuitenkaan ei.
Ennen matkaani Ecuadoriin luin, että tässä pienessä maassa voi kokea kaikki Etelä-Amerikan erilaiset ilmastot. Amazonin sademetsäalueella, joka kattaa lähes puolet maasta, vallitsee kostea lämpö kuten Brasiliassa. Rannikolla on kuumaa kuin Karibialla ja ylhäällä Andien vuoristossa muutaman tuhannen metrin korkeudessa voi olla viileää ja sateista kuin Patagoniassa. Jäätiköiden peittämät tulivuorten huiput seuraavat horisontissa lähes kaikkialla: Ecuadorissa on mantereella 28 tulivuorta ja Galápagossaarilla 15. Juuri tästä syystä matkustaminen Ecuadorissa on ihan omanlaisensa elämys: yhden päivän aikana voi helposti kokea useita toisistaan poikkeavia ilmastoalueita. Andeilla on aamulla pilvistä ja lämmintä 14 astetta. Muutaman tunnin kuluttua avaamme bussin oven Amazonin sademetsässä, ja meidät ympäröi trooppinen lämpö ja sademetsän äänimaailma.
Matkamme alkaa korkealta Andeilta, tarkemmin sanottuna pienestä Otavalon kaupungista. Otavalon markkinat on legendaarinen kohde värikkäine shaaleineen, laukkuineen, koruineen ja vaatteineen. Mutta Otavalossa ja sen ympäristössä on paljon muutakin koettavaa: Mahtava tulivuori Cotacachi, jonka lumipeitteinen huippu 4 944 m korkeudessa peittyy useimmiten pilvien sekaan. Peguchin vesiputous, jota alkuperäisväestö pitää yhä pyhänä. Keskellä kesää järjestettävän Inti Raymi -aurinkofestivaalin aikaan vesiputoukselle mennään puhdistavaan kylpyyn. Tämä perinne juontaa juurensa inkojen aikaan.
Otavalossa majoitumme Hacienda Pinsaquín historialliseen ympäristöön. Iso hacienda on peräisin 1700-luvulta. Täällä on yöpynyt itse vapaussankari Simon Bolívar, joka 1800-luvulla taisteli Etelä-Amerikan vapauttamiseksi Espanjasta. Mustavalkoisissa valokuvissa on Frida Kahlo yhdessä miehen kanssa, jonka on täytynyt olla hänen rakastajansa tuolloin. Emmehän suinkaan kaihda historiallisia juoruja…
Vietettyämme kaksi päivää Andeilla matkaamme jälleen alas. Usean kilometrin korkeudesta läpi sumun täyttämän pilvimetsän, jossa pienet ja vikkelät kolibrit viihtyvät, aina Arajunojoelle asti. Arajuno on Amazonin sivu-uoma, joka kiemurtelee tiuhan sademetsän läpi. Asetumme kanoottiin, joka mutkittelee vettä pitkin majapaikkaamme Itamandi Eco Lodgeen. Kanootissa istuessamme tiedämme, että tästä seikkailu vasta tosissaan alkaa. Sademetsässä liikkuminen on nimittäin maagista. Siellä on omat tuoksunsa, äänensä ja valonsa. Keskellä tätä kaikkea taianomaista sijaitsee Itamandi, ympäristöystävälliseen matkailuun sitoutunut lodge. Katolla on aurinkopaneelit, shampoo ja saippua ovat biohajoavia, ja sähkön – ja pistorasioiden – säästämiseksi kaikki pistorasiat sijaitsevat ravintolassa pitkässä rivissä. Voin paljastaa, että ravintolassa on iltaisin useampi kuin yksi matkapuhelin latauksessa.
Herääminen seuraavana aamuna Amazonin sademetsässä on kuin heräisi äänten ja lämmön sinfoniaan. Kaskaiden siritys. Apinat, joiden äänet kuulee, mutta joita ei aina näe. Joki, joka virtaa mökin hyttysverkoilla suojatun ikkunan alapuolella. Sademetsän äänet ovat täysin omanlaisiaan. Ensimmäiset auringonsäteet tihkuvat kaiken vihreän läpi. Vihreä seinämä. Vihreä katto. Puhumattakaan vihreistä papukaijoista, jotka kokoontuvat joka aamu tasan klo 7 syömään savea kukkulalle keskelle viidakkoa.
Lintuhämähäkin poseeraavat turisteille, ahkerat muurahaiset kantavat isoja lehtiä pesäänsä ja kilpikonna ottaa aurinkoa pienellä kivellä keskellä jokea. Tapaamme sydämellisen ja hieman ujon kichwa-kansan jäseniä. Uteliaat 6-vuotiaat haluavat nähdä kuvia ja videoita puhelimiltamme. Hymyilevät äidit imettävät pienokaisiaan kanootissa matkalla kotiin paikalliselta torilta.
Lintuhämähäkin poseeraavat turisteille, ahkerat muurahaiset kantavat isoja lehtiä pesäänsä ja kilpikonna ottaa aurinkoa pienellä kivellä keskellä jokea. Tapaamme sydämellisen ja hieman ujon kichwa-kansan jäseniä. Uteliaat 6-vuotiaat haluavat nähdä kuvia ja videoita puhelimiltamme. Hymyilevät äidit imettävät pienokaisiaan kanootissa matkalla kotiin paikalliselta torilta.
Perhonen, pöllökäs, lepuuttaa siipiään kannolla. Sivusta katsottuna on vaikea nähdä, onko kyseessä käärmeen pää vai perhonen. Ylhäältä käsin siipien isot täplät muistuttavat pöllön silmiä. Se on upea naamiointi haavoittuvaiselle perhoselle, joka lentää vain pari metriä kerrallaan ja on näin helppo saalis nopeille liskoille, jotka pitävät perhosia herkullisina.
Paluusta lodgelle retkien jälkeen – hikipisara tai pari saattaa valua varovasti pitkin selkärankaa – tulee lähes uskonnollinen kokemus, kun pääsee hyppäämään viileään uima-altaaseen sademetsän puiden taivaita hipovat latvat ympärillämme.
Yövyttyämme vielä Andeilla Termas de Papallacta -kylpylähotellissa, jossa kylpytynnyrin vettä lämmittävät alueen vulkaaniset lähteet, ja vietettyämme päivän Quitossa saavumme matkan kohokohtaan: Galápagossaarille. Upean viikon mittaisen kiertomatkan jälkeen on vaikea uskoa, että Galápagos voisi mitenkään mennä jo kokemamme edelle, mutta useimmiten niin silti käy.
Kun Darwin saapui Galápagokselle, hän lumoutui kuuta muistuttavasta maisemasta ja ainutkertaisesta eläimistöstä. Vaikka aikaa onkin jo kulunut, Galápagoksen-kävijät kokevat yhä nykyään samalla tavalla. Punahiekkaisia, mustahiekkaisia ja kultahiekkaisia rantoja. Ja tietysti tulivuoria. Naarasmerileijonat imettävät poikasiaan ja mustat merileguaanit asettuvat mielenosoituksellisesti keskelle sorapolkua, jota pitkin turistit kulkevat.
Vaikka kahden metrin sääntö on paukutettu meidän turistien päähän perusteellisesti, leguaanit eivät sitä ole omaksuneet. Eivätkä ne ole vain leguaanit, jotka Galápagoksella unohtavat olla ujoja. Pääsemme uskomattoman lähelle fregattilintukoiraita, jotka yrittävät tehdä vaikutuksen naaraisiin pullistamalla punaisen rintansa muhkeaksi, sekä merileijonia, jotka liukuvat mahallaan kivien yli mereen. Näemme läheltä sini- ja punajalkasuulia, somia pieniä darwininsirkkuja, lähes itsevalaisevia punaisia levärapuja, jotka liikkuvat sivuttain noenmustilla kivillä niin nopeasti, että niistä on lähes mahdoton saada kunnollista kuvaa. Näemme vaaleanpunaisia flamingoja etsimässä ruokaa järvestä sekä tietysti eläimen, johon Galápagossaaret useimmiten yhdistetään: valtavan galápagoksenjättiläiskilpikonnan.
Galápagossaarilla risteilemme elegantisti M/Y Galápagos Odysseylla. Aluksessa on hyvin tilaa 16 matkustajalle. Kahdeksassa 20 neliömetrin kokoisessa hytissä on isot maisemaikkunat. Aluksella on lisäksi ravintola/baari, lounge sekä aurinkoterassi ja poreamme. Tarjolla on snorklausvälineitä ja märkäpukuja kaikille, jotka haluavat kokea merenpinnan alapuolisen maailman. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että snorklaaminen pingviinien kanssa Galápagoksella oli todella ihana kokemus.
Kun aurinko on laskenut ja pimeys laskeutunut, on hetki, jota kukaan ei halua missata. Asetu aurinkokannen lepotuoliin ja hengitä syvään. Katsele ylös yötaivaalle, jota peittää upea tähtiverho. Tuntuu kuin matkaisi läpi Linnunradan. Sen jälkeen voit mennä alas ja katsella kaiteen yli merelle. Lähes joka ilta merileijonat ja hait uivat aluksen rinnalla. Galápagossaarten luontoelämykset ovat vaikuttavia sekä päivällä että yöllä.
On vaikea lähteä Ecuadorista ja Galápagossaarilta 12 päivän jälkeen. Nähtävää olisi vielä niin paljon! Kotona odottavat kuitenkin nuoret naiset, jotka lupasivat olla kohteliaita ja syödä lautasensa tyhjiksi, mikäli äiti syö toukan. Ja äitihän söi.