Intian kohokohdat

Matka Intian pääkaupunkiin Delhiin alkaa.

Saavuttuamme Delhiin Indira Gandhin lentokentälle, lähdemme heti tutustumaan kaupunkiin.

Delhin historia ulottuu yli 3000 vuoden taakse, ja kaupungilla on ollut merkittävä vaikutus Intian yleiseen kulttuurihistoriaan. Muiden suurten rannikkokaupunkien kehittyessä huomattavasti hitaammin, Delhi oli muinaisen valtakunnan vilkas pääkaupunki. Harvoja kaupunkeja on rakennettu, valloitettu, ryöstetty, poltettu, hylätty ja uudelleenrakennettu yhtä monta kertaa kuin Delhiä. Hallitsijat ovat tulleet ja menneet - peräti kaksi kuningatarta ja 70 kuningasta on hallinnut täällä vuodesta 1193 lähtien. Kaikki hallitsijat ovat jättäneet jälkensä, niin hyvässä kuin huonossakin.

Delhissä menneisyys ja nykyaika elävät rinta rinnan, voikin sanoa että täällä kaksi kaupunkia yhdistyy: Vanha Delhi linnoituksineen, moskeijoineen ja basaareineen, sekä Uusi Delhi, jonka britit perustivat 1930-luvulla. Uuden Delhin leveät bulevardit, näyttävä arkkitehtuuri ja viehättävät puutarhat viestivät modernista metropolista.

Ilmeinen ero vanhan ja uuden välillä on yhteinen piirre monissa moderneissa Intian kaupungeissa, mutta missään se ei ole näkyvämpää kuin Delhissä. Vanha, köyhä kaupunginosa elää omaa elämäänsä. Varakas väestönosa ja poliittinen eliitti elää korkeiden muurien takana. Kaupunki on kuin heijastus koko maasta.

Aloitamme kaupunkikierroksen uudemmasta kaupunginosasta, jossa näemme India Gate-muistomerkin ja kaupungin vihreän keitaan, Sir Edward Luytens-puiston. Myöhemmin päivällä suuntaamme kohti vanhaa kaupunkia, jossa vaihdamme bussin polkupyöräriksoihin, jotka vievät meidät läpi vilkkaan basaarialueen. Basaarien värikkäillä kujilla on tarjolla ​​eksoottisia hedelmiä ja tuoksuvia mausteita. Vilinään mahtuu myös pieniä räätälien, parturien ja muiden käsityöläisten pyörittämiä putiikkeja.

Päivän päätteeksi syömme illallisen hotellissamme.

Varhain aamulla nousemme junaan joka vie meidät Varanasiin. Junamatka kestää n. 8 tuntia ja matkaamme Uttar Pradeshin, Intian väkirikkaimman osavaltion, halki.

Intiassa junamatka on omintakeinen kokemus, jossa pääsee todella lähelle maan tapoja, kulttuuria ja asukkaita. Aiemmin junamatkat tehtiin täyteen pakatuissa, huonokuntoisissa junavaunuissa. Intian rautatiet eivät vieläkään ole maailman nopeimpien ja täsmällisimpien joukossa, mutta pikajunat kulkevat joutuisasti ja tehokkaasti. Teemme matkaa mukavasti, meillä jokaisella on oma istuin ja hyvin tilaa.

Varanasi sijaitsee Ganges-joen varrella. Kaupunki on ollut yli 2000 vuoden ajan Intian uskonnollinen pääkaupunki ja siten yksi hindujen tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Mitä Mekka on muslimeille, Varanasi on hinduille. Kaikki hindut pyrkivät tekemään elämänsä aikana tänne pyhiinvaelluksen; meditoimaan ja kastautumaan pyhässä joessa. Varanasin merkityksestä kertoo myös se, että moni toivoo kuolevansa täällä. Joelle vievillä portailla polttoroviot palavat ympäri vuorokauden.

Saapuessamme Varanasiin asettaudumme hotelliimme, ja iltapäivä on omaa aikaa.

Illalla koemme kauniin iltapujan yhdessä monista Gangesin rannoilla sijaitsevista hindutemppeleistä. Puja on rituaali jonka voi suorittaa kuka tahansa. Temppeleissä pujan suorittavat kuitenkin ensisijaisesti papit, kun taas me muut olemme enemmän katsojia kuin osallistujia.

Tänään tutustumme lähemmin Varanasiin, joka alle 2 miljoonalla asukkaallaan ei pääse edes Intian 15 suurimman kaupungin joukkoon. Varanasin uskotaan olleen tärkeä kulttuurinen ja uskonnollinen keskus yli 3000 vuoden ajan. Tämä on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti asutuista kaupungeista, ja arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että alueen asutus voidaan jäljittää noin 1200 eKr. Tämä korostaa kaupungin pitkää ja rikasta historiaa.

Juuri ennen auringonnousua seuraamme pyhiinvaeltajia alas kohti Ganges-jokea. Kirkkaana aamuna voimme nähdä, miten joki muodostaa puoliympyrän tai puolikuun kaupungin ympärille – Shiva-jumalan merkin.

Aamun värien kirkastuessa teemme veneretkelle joelle. Aamuinen usva korostaa taianomaista tunnelmaa, ja maiseman värit yhdistyvät kaleidoskooppimaisesti, kun sinisiin, keltaisiin ja punaisiin pukeutuneet pyhiinvaeltajat kulkevat kohti jokea. Rovioiden liekkien näkyessä taustalla. Ainutlaatuinen, ja varmasti mieleenpainuva kokemus.

Jatkamme Bharat Mata -temppeliin, joka muista temppeleistä poiketen on omistettu Äiti Intialle. Vuonna 1936 vihitty ja Mahatma Gandhin tukema temppeli symboloi intialaista nationalismia ja yhtenäisyyttä. Tunnelma on enemmän isänmaallinen kuin uskonnollinen, tehden temppelistä merkittävän ja ajatuksia herättävän paikan.

Teemme vielä kävelykierroksen vanhan kaupungin läpi. Tuntuu kuin astuisi toiseen aikaan, labyrinttimaisia kujia reunustavat vanhat rakennukset ja markkinaelämä on vilkasta. Ohi sujahtelevat riksat, suitsukkeiden tuoksu ja kauppiaiden huudot sulautuvat kaikkia aisteja herättelevään kakofoniaan.

Iltapäivällä lähdemme retkelle Sarnathin kaupunkiin, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Varanasista. Sarnath on täysi vastakohta Varanasille: rauhallinen buddhalaisuuden keskus, jossa on stupoja ja temppeleitä. Täällä Gautama Buddha piti ensimmäisen puheensa opetuslapsilleen noin 2500 vuotta sitten. Voimme tutustua kauniiseen ympäristöön jalan, ennen kuin suuntaamme takaisin kohti Varanasia.

Varanasi on tunnettu myös silkkituotteistaan, ja matkalla rautatieasemalla pysähdymme tutustumaan paikalliseen silkkituotantoon. Jatkamme edelleen junalle, jolla matkaamme Agraan asti. Junamatkan kesto on n. 7 tuntia. Agraan saavumme alkuillasta.

Agrasta tuli todellinen vallan keskus Intian niemimaalla 1500-luvun alussa, kun siitä tehtiin suurmogulivaltakunnan pääkaupunki. Mogulit olivat peräisin Afganistanin ja Persian alueelta, ja he työntäytyivät Pohjois-Intiaan, vallaten laajoja alueita 1500 – 1700-luvuilla.

Päivän kohokohta on epäilemättä vierailumme Taj Mahalissa. Mogulihallitsija Shah Jahan rakennutti Taj Mahalin hautamausoleumiksi suosikkivaimolleen Mumtaz Mahalille, joka oli kuollut synnytykseen. Neljä metriä korkealle korokkeelle rakennettu mausoleumi rakennettiin vuonna 1631 persialaiseen tyyliin, ja sitä ympäröi neljä koristeminareettia. Rakennus on häikäisevän kaunis, valkoinen marmori ja koristeluun käytetyt lukemattomat korukivet tekevät siitä todella vaikuttavan. Koko rakennus huokuu ainutlaatuista rauhaa ja harmoniaa.

Vierailemme myös Agran linnoituksessa, jonka toinen mogulihallitsija, Akbar, rakensi punaisesta hiekkakivestä vuosina 1565-73. Linnoitus on upea rakennus, jossa selkeästi näkyy eri hallitsijoiden aikakaudet: Akbarin suosimasta punaisesta hiekkakivestä aina Shah Jahanin silkinpehmeän valkoisiin, korukivillä viimeisteltyihin marmoripintoihin. Linnoituksesta on hieno näkymä Yamuna-joen yli Taj Mahalille asti.

Shah Jahanin vallanhimoisesta pojasta, Aurangzebista, tuli valtakunnan hallitsija isänsä jälkeen. Hallitsijana ollessaan Aurangzeb tappoi nuoremman veljensä ja vangitsi sitten isänsä linnoitukseen. Sieltä Shah Jahan saattoi katsella Taj Mahalia, marmoriparvekkeeltaan aina kuolemaansa saakka vuonna 1666.

Huomaa, että lähdöillä, joissa matkapäivä 6 on perjantai, vierailemme Taj Mahalissa edellisenä päivänä (päivä 5). Taj Mahal on suljettu perjantaisin.

Aikaisen aamiaisen jälkeen suuntaamme takaisin kohti Delhiä. Ajomatka Agrasta Delhiin kestää suhteellisen lyhyestä matkasta huolimatta melko pitkään (n. 5 tuntia), koska tie on yksi Intian vilkkaimmista ja liikenne on ruuhkaisaa. Ajamme suoraan Delhin lentokentälle ja lennämme Amritsariin, sikhien pyhään kaupunkiin Punjabin alueella. Lennon kesto on n. 1,5 tuntia.

Viime vuosisadalla suurin osa Punjabista oli karua ja köyhää, mutta mittavien kastelujärjestelmien avulla tasangot on muutettu maataloudellisesti merkittäviksi alueiksi. Nykyään Punjab tuottaa neljänneksen Intian vehnäntuotannosta ja kolmanneksen sen maidontuotannosta. Kastelujärjestelmien vesi tulee Himalajan vuoristosta Punjabin viiden suurimman joen välityksellä, jotka myös antoivat nimensä osavaltiolle. Punjab tarkoittaa ”Viiden joen maata”.

Ansio Punjabin vauraudesta voidaan lukea erityisesti sikheille, jotka muodostavat 60 prosenttia Punjabin väestöstä. Heidän elämänkatsomuksensa, joka on eräänlainen hindulaisuuden ja islamin yhdistelmä buddhalaisuuden maailmankatsomuksen kanssa, kannustaa yrittäjyyteen. Sikhimiehet tunnistaa näyttävästä parrasta ja värikkäistä turbaaneista, kun taas naiset pukeutuvat tunikamaisiin, kauniisiin paitoihin ja leveisiin, nilkasta kapeisiin housuihin. Iso osa sikheistä kantaa myös karaa, kevyttä teräksestä tehtyä ranneketta oikeassa ranteessaan. Korun tehtävänä on muistuttaa noudattamaan jumalan tahtoa ja pidättäytymään vääristä valinnoista. 

Saavumme Amritsariin myöhään iltapäivällä, ja asettaudumme hotelliimme. Myöhemmin suuntaamme kohti kaupungin ylpeyttä: Kultaista temppeliä. Temppeli on Amritsarin tärkein nähtävyys, ja sen ympärillä oleva Amrit Sarovar eli nektariallas on antanut nimensä koko kaupungille. Itse temppelin ylin osa on kullalla siloiteltua marmoria, ja temppeli on sijoitettu suuren altaan keskelle – altaan, jonka vedellä uskotaan olevan parantavia voimia. Valtava kompleksi on yksi Intian kauneimmista temppeleistä, ja on epäilemättä elämys nähdä auringon laskevan temppelin kullatun julkisivun taakse.

Palaamme vielä tänään Amritsarin vanhankaupungin sydämeen ja Kultaiseen temppeliin - ja tällä kertaa menemme sisälle tähän upeaan pyhäkköön. Ylitämme nektarialtaan Gurusiltaa pitkin ja pääsemme ihastelemaan temppelin marmoriseinien alaosaa peittäviä kukka- ja eläinaiheisia koristeita. Samantyylisiä koristeita olemme nähneet jo Taj Mahalissa. Kultaisessa temppelissä, kuten itse sikhiläisyydessä, yhdistyvät hindu- ja muslimityylit. Saatamme löytää arkkitehtonisia yhtäläisyyksiä myös Delhissä näkemiemme temppeleiden ja moskeijoiden kanssa.

Kultainen temppeli on sikhien pyhin rakennus. Eri puolilta Intiaa saapuvia pyhiinvaeltajia tulvii ovista sisään ja ulos. Sikhien pyhän kirjan, Guru Granth Sahibin alkuperäistä painosta säilytetään temppelissä päiväsaikaan ja kuljetetaan seremonialaisessa kulkueessa erityiseen säilöön joka ilta. Kultainen temppeli on avoin kaikille, ja kaikille on tarjolla ilmainen ruoka: temppelin keittiössä valmistetaankin päivittäin ruokaa jopa noin 100 000 ihmiselle.

Sikhismi syntyi noin vuonna 1500 sillaksi islamin ja hindulaisuuden välillä. Perustaja Guru Nanak Dev uskoi, että jumalia tuli olla vain yksi. Hindulaisuuden jumalien joukosta hän valitsi Vishnun sikhalaisuuden ainoaksi jumalaksi. Kymmenen guruiksi kutsuttua uskonnollista johtajaa ovat sittemmin kehittäneet sikhien opetuksia.  Granth Sahibin pyhää kirjaa pidetään 11. guruna ja sikhien korkeimpana henkisenä auktoriteettina.

Jos aikaa on, kävelemme vielä kaupungin värikkääseen basaariin ja vierailemme Baba Atal -tornissa, joka on koristeltu sikhien mytologian kauneimmilla freskoilla. Torni rakennettiin nuorena menehtyneen Baba Atal Rain kunniaksi. Hänen isänsä oli yksi kymmenestä sikhigurusta. Legenda kertoo Baba Atalilla olleen luontainen kyky ymmärtää henkisyyttä. Hänen viisautensa oli poikkeuksellista hänen nuoren ikänsä huomioonottaen. Läheisessä Jallianwala Bagh -puistossa muistetaan Intian lähihistoriaa ja erityisesti sitä, kuinka rauhanomainen mielenosoitus brittiläistä siirtomaavaltaa vastaan ​​päättyi väkivaltaisesti noin 2000 intialaisen kuolemaan.

Lounaan jälkeen ajamme kohti pientä Wagahin kylää. Wagah koki hankalan kohtalon vuonna 1947, kun Pakistanin ja Intian itsenäiset valtiot perustettiin. Maiden välinen raja vedettiin suoraan Wagahin kylän läpi.

Joka ilta auringon laskiessa ja rajanylityspaikan sulkeutuessa Intian ja Pakistanin rajavartijat vetäytyvät rajan vastakkaisille puolille omaleimaisen rituaalin avulla. Rajanylityspaikan kaksoisportin kummallakin puolella on katsomot kuten jalkapallostadionilla. Sadat katsojat kerääntyvät tänne kannustamaan omiensa suoritusta hurjalla hurrauksella. Seremonia koostuu kummallakin puolen rajaa tapahtuvasta näyttävästä ja energisestä marssimisesta ja valtioiden lippujen laskemisesta. Lopulta kaksi rajaporttia – yhdessä Intian tunnukset ja toisessa Pakistanin – sulkeutuvat paukahtaen. Rajaa on kutsuttu Aasian Berliinin muuriksi, ja sitä on pidetty symbolina naapurivaltioiden kireästä suhteesta. Mutta kuka tietää, onko huolella koreografioitu tapahtuma kenties luotu yleisöä varten? Rajan sulkeuduttua ajamme takaisin Amritsariin.

Aikaisen aamiaisen jälkeen lennämme Intian pääkaupunkiin New Delhiin.

Tänään seuraamme Mahatma Gandhin jalanjälkiä. Aloitamme Gandhi Smritistä, museosta, joka on omistettu Gandhin elämälle ja hänen viimeisille päivilleen ennen hänen salamurhaansa vuonna 1948. Täällä tutustumme sekä Gandhiin yksityishenkilönä että hänen työhönsä Intian itsenäisyyden puolesta.

Matkamme jatkuu Raj Ghatille, Gandhin viimeiseen lepopaikkaan, jota ympäröivät kauniit puutarhat. Täällä palaa ikuinen liekki, joka symboloiden Gandhin rauhansanomaa.  

Myöhään iltapäivällä kirjaudumme sisään hotelliimme ja kokoonnumme vielä jäähyväisillalliselle.

On aika sanoa näkemiin Pohjois-Intialle ja palata Helsinkiin.