Italian Emilia Romagna

Lennämme Helsingistä Venetsiaan, jonka lentoasema on nimetty kaupungin sankarin, tutkimusmatkailija Marco Polon mukaan. Lentokoneesta saatat nähdä vilauksen kanavien ja palatsien kaupungista.

Lentokentältä ajamme kohti Bellariaan, joka on pieni merenrantakaupunki Adrianmeren rannikolla. Bellariassa sijaitsee Hotel Gambrinus, joka on tukikohtamme seuraavan viikon ajan. 

Saattaa olla aikaa tutustua alueeseen ennen kuin kokoontumme hotellin ravintolaan ja syömme ensimmäisen yhteisen illallisen. Jos lentomme saapuu myöhässä, syömme kylmän aterian ensimmäisenä iltana.

Tänään lähdemme kohti etelää ja La Marchen maakuntaa.  Aloitamme päivän ajamalla reittiä, joka Rooman aikoina olisi voinut olla kohtalokasta.Matkan varrella ylitämme legendaarisen Rubikonjoen, joka antiikin aikana muodosti rajan Gallian Cisalpina provinssin ja itse Rooman välille. Täällä Julius Caesar päätti ylittää joen joukkoineen kosteana tammikuun päivänä vuonna 49 eKr. sanalla "Alea iacta est", noppaa on heitetty. Meille ylitys on täysin vaaraton, mutta Caesarin tapauksessa kyse oli sodanjulistuksesta.

Reittimme kulkee ohi monien tunnettujen ja ihastuttavien merenrantakaupunkien, jotka lämpiminä kesäkuukausina täyttyvät aurinkoa janoavista italialaisista. Italialaisten kesälomakaudella lähes koko maa on kiinni, ja perheet nauttivat lomailusta koko elokuun lämmintä hiekkaa varpaiden väleissä ja spagettia ja merenherkkuja hampaiden väleissä.
Saavumme Marchen alueelle ja ohitamme Anconan satamakaupungin, joka on alueen pääkaupunki. Maisemat alkavat nyt muuttua. Tasaiselta rannikkoseudulta pitkine hiekkarantoineen olemme saapuneet kauniisti kumpuilevalle seudulle. Katselemme maisemia ja pysähdymme eräässä rannikkokaupungissa, jossa on aikaa nauttia vaikka cappuccino tai espresso.

Matkaamme kohti sisämaata ja saavumme pieneen keskiaikaiseen Osimon kaupunkiin. Kun kulkee pitkin kaupungin mukulakivikatuja, ei huomaa, että jalkojen alla avautuu lähes maaginen maanalainen maailma. Yhteensä yhdeksän kilometriä pitkä käytäväverkosto kiemurtelee useassa tasossa kaupungin pehmeässä maaperässä, kuin myyrien tekemänä. Jo yli 2 500 vuotta sitten paikallinen pikeenien kansa alkoi kaivaa luolia pehmeään hiekkakiveen suojautuakseen, löytääkseen vettä, säilyttääkseen ruokatavaroita tai ihan yksinkertaisesti selvitäkseen hengissä.

Pikkuhiljaa syntyi valtava luolien verkosto, jossa on aikojen kuluessa toimitettu salaisia rituaaleja, säilytetty viiniä ja ruokatarpeita ja edellisellä vuosisadalla, toisen maailmansodan aikana, piiloteltu ja hoidettu haavoittuneita. Koristelluissa luolissa on jälkiä pikeeneistä, roomalaisista, keskiajalta – aina meidän päiviimme saakka. Täällä on luolia, joiden symbolit viittaavat Temppeliherroihin, ja upeita kelttiläistä alkuperää olevia pakanasymboleja. Maan alla pistäytyminen on hieno elämys. Käymme yhdessä tai kahdessa luolassa ja kuljemme jonkin aikaa maan alla. Lämpötila on 12–13, joten kevyt neule on hyvä olla mukana.

Paluumatkalla käymme vierailulla arvostetulla viinitilalla. Isäntämme on Maurizio, joka tuottaa erinomaista viiniä paikallisista rypälelajikkeista. Marche tunnetaan parhaiten Verdicchiosta, joka on hedelmäistä valkoviiniä ja jota tuotetaan lähes ainoastaan tällä alueella, sekä punaisesta Conero Rossosta, jota valmistetaan pääasiassa Montepulciano-rypäleestä, johon yhdistetään hieman Sangiovesea. Maistelemme vierailulla tilan ihania viinejä ja tutustumme lähemmin viinin valmistukseen alueella.

Mukavan päivän jälkeen palaamme hotellille ja syömme illallisen.

Pienellä Ravennan kaupungilla on ollut Euroopan historiassa suuri rooli. Se on toiminut pääkaupunkinakin kokonaiset kolme kertaa. Se joutui tärkeään rooliinsa, kun valtava Rooman valtakunta jakautui kahtia itäiseen osaan, jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli, ja läntiseen osaan, jota johdettiin Roomasta käsin. Vuoden 401 syksyllä ryöstelevät germaanibarbaarit suuntasivat kohti etelää yli Julisten alppien ja asettuivat Po-joen tasangolle. Sieltä ne tekivät ryöstömatkoja Länsi-Roomaan. Rooman keisari päätti vuonna 402 muuttaa Ravennaan, jota oli helpompi puolustaa. Näin Ravennasta tuli Länsi-Rooman pääkaupunki aina vuoteen 476, jolloin Länsi-Rooma kukistui.

Aikakausi merkitsi Ravennalle kulttuurin kukoistuskautta. Tästä löytyy jälkiä mm. upeiden mosaiikkien muodossa, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Ravennan mosaiikkeja pidetään Euroopan parhaiten säilyneinä ja laajimpana 1500 vuotta vanhojen mosaiikkien kokoelmana.
Mosaiikkeja on seitsemässä kirkossa ja yhdessä kappelissa. Ulkopuolelta rakennukset eivät näytä erityisen ihmeellisiltä. Mosaiikit syntyivät aikana, jolloin kirkkojen tuli olla vaikuttavia sisäpuolelta. Kun astuu sisälle kirkkoon, tuntuu kuin kävelisi korulippaassa. Käymme parissa kirkossa, joista yksi on kahdeksankulmainen San Vitale. Näemme siellä mosaiikkeja, jotka esittävät keisari Justinianusta ja, kuten tapana on, Raamatun kertomuksia. Myös Sant’Apollinare Nuovo on yksi parhaista esimerkeistä kaupungin mosaiikkitaiteesta.
Yhteisen kierroksen jälkeen on aikaa omavalintaiselle ja -kustanteiselle lounaalle tässä pikku kaupungissa. Uteliaat voivat suunnata Basilica di San Francescoon, kävellä sisään ja hakeutua kryptaan apsiksen perällä. Siellä voi laittaa kolikon keräysrasiaan, ja silmien edessä avautuu taianomainen näky. Kryptan lattiaa peittää vanha mosaiikki, joka on veden alla. Hyvällä onnella saatat huomata pari kultakalaa uimassa tässä lähes kuninkaallisessa ympäristössä. Ravenna on upea kaupunki. Täällä asui itse Dante Alighieri, Jumalaisen näytelmän kirjoittaja, viimeiset kolme vuotta elämästään. Myös monet muut taiteilijat, kuten George Byron, Gustav Klimt ja Oscar Wilde ihastuivat kaupunkiin.

Palaamme Cesenaticoon iltapäivän aikana. Illallinen hotellissa.

Urbinon kaunis renessanssikaupunki on lahjoittanut Italialle suuria persoonallisuuksia, kuten taiteilija Raffaellon ja arkkitehti Bramanten, joka suunnitteli Vatikaanin Pietarinkirkon.

Kaupunki, joka sijaitsee hieman etäämpänä rannikosta, saa kiittää kauneudestaan Montefeltron herttuaa Federicoa. Hän oli kulturelli ja opiskellut mies, jolla oli jopa oma armeija. Kaikkialta alueelta löytyy jälkiä herttuasta, joka nosti kaupungin Italian kartalle. Herttua oli yksi italialaisen renessanssin päävaikuttajista, mutta hallitsi samalla kaupunkia tyrannin ottein, tosin runsaskätisen sellaisen.

Federico hallitsi kaupunkia ja sen ympäristöä ja rakasti antiikin aikaa. Hän toivoi, että häntä kunnioitettaisiin kuin yhtä antiikin keisareista. Federico oli herttua, joka soti ja voitti minne menikin. Hän oli samalla hyvin sivistynyt ja tunsi niin sodan kuin retoriikankin – tieto oli hänen silmissään valtaa.

Käymme valtavassa palatsissa, joka on nykyisin suhteellisen tyhjä. Näemme siellä taiteilija Piero della Francescan kauniin maalauksen. Siinä on kuvattuna herttua Federico poikansa kanssa
 lukemassa kirjaa. Kirja on tiedon symboli. Maalauksessa näkyy myös herttuan erikoinen nenä, joka muotoutui – tai oikeammin epämuodostui – kun peitsi meni hänen kypäränsä läpi ja tuhosi hänen oikean silmänsä. Tai kuten pahat kielet sanovat, nenän muotoili kirurgi, joka poisti osan nenäluuta, jotta herttua näyttäisi paremmalta. Kyllä, Urbinosta riittää tarinoita!

Herttuan pieni työtila on kaunis puupaneloitu huone, jonka ovat rakentaneet aikansa parhaat puusepät. Paneelien intarsiakuviot ovat todella upeita. Kyse on eräänlaisesta puumosaiikista, joka oli hyvin suosittua renessanssin kaudella. Piero della Francescan ja Botticellin kaltaiset taiteilijat toimivat inspiraationa kuville.
Sukellettuamme kaupungin historiaan on aika nauttia omavalintainen ja -kustanteinen lounas. Jos meillä on onnea, voimme maistaa pientä herkullista erikoisuutta, Olive Ascolanea, joka tarkoittaa lihatäytteisiä friteerattuja oliiveja. Oliivilajike on Tenere Ascolane, joka on juuri tähän ruokalajiin soveltuva.
Palaamme hotellille ja nautimme illallisen.

(Retki varataan ja maksetaan ennen matkaa. Hinta on 60 €/henkilö. Retki toteutuu, kun osanottajia on vähintään 20.)

Aloitamme päivän käymällä pienessä San Leossa, jota italialainen kirjailija Umberto Eco kutsui Italian kauneimmaksi kaupungiksi. San Leon aiempi nimi oli Mons Feretrius, ja sen olivat perustaneet antiikin roomalaiset. Nykyisen nimen San Leo kaupunki sai kivenhakkaajalta nimeltä Leone. Ystävänsä Marinus perusti lähellä sijaitsevan San Marinon. He olivat molemmat paenneet Dalmatiasta, nykyisestä Kroatiasta, keisari Diocletianuksen kristittyihin kohdistuneita vainoja.

Leone asettui Mons Feretiusiin, jolla oli aikojen kuluessa ollut monta hallitsijaa. Se oli ollut roomalaisten, bysanttilaisten ja langobardien vallassa, lisäksi kaupunkia on palloteltu merkittävältä aatelissuvulta toiselle Italian monimutkaisessa historiassa.

Päästäkseen historialliseen keskustaan täytyy kulkea yhtä ainoaa tietä, joka on louhittu suoraan kallioon. Kaupunki oli kerran sotilastukikohta, ja kävijöitä kiinnostaa usein strategisesti tärkeällä paikalla sijaitseva linnoitus, joka on iso ja näyttävä. Linnoitus on peräisin bysanttilaisten ja goottien taisteluiden ajalta noin 500-luvulta.

Kyse on upeasta uinuvasta keskiaikaisesta kaupungista, joka on monin tavoin vastakohta lähellä sijaitsevalle vilkaalle San Marinolle, jossa vietämme loppupäivän.

Poistumme nyt Italiasta ja ajamme San Marinoon, joka on Euroopan kolmanneksi pienin valtio. Kyse on itsenäisestä tasavallasta, jota kutsutaan myös nimellä La Serenissima Repubblica di San Marino. Hienon nimen omaavalla valtiolla on kokoa vain 61 km2.

Paettuaan Dalmatiasta Marinus asettui Monte Titanon huipulle, jonne hän perusti luostarin. Heti alusta lähtien alue julistautui itsenäiseksi, ja huolimatta monista yrityksistä saada pieni valtio alistettua muiden hallintaan, täällä on aina osattu pelata kortit oikein, ja San Marino on säilynyt itsenäisenä valtiona keskellä Italiaa. Myös silloin, kun italialainen kansansankari Garibaldi yritti yhdistää Italian 1860–1870, San Marinon onnistui yhä pitää kiinni omasta asemastaan.

Autottomasta kaupungista on mahtavat näkymät yli Adrianmeren rannikon. Kaupungissa vaeltelu on hieno elämys. Jyrkät kadut kiemurtelevat kallioon hakattuina, ja ehkä näemme San Marinon oman armeijan hienoja univormuja liikkuessamme kaupungilla. Kaupungissa vallitsevan erityisen tunnelman voi aistia. Teemme kävelyretken tässä pienessä valtiossa ja kuulemme, miten sitä johdetaan ja millaista on asua lilliputtivaltiossa, jonka postimerkit jokainen joskus postimerkkejä harrastanut tuntee. Tiesitkö muuten, että San Marinolla on kaikkea omasta televisioyhtiöstä ja jalkapalloliigasta omiin eurokolikoihin?

Meillä on aikaa tutustua kaupunkiin ja ehkä nauttia kupponen kahvia ja paikallista Torta Titano -kakkua ennen kuin palaamme hotelliimme rannikolle. Syömme illallisen hotellissa.

Tänään tutustumme rannikkoon tukikohtamme eteläpuolella. On lauantai ja markkinapäivä lähellä sijaitsevassa Riminissä. Riminissä näemme Rooman aikaisen Via Flaminian, joka kulki Roomasta Ariminumiin, nykyiseen Riminiin. Täällä tie kohtaa toisen antiikin Rooman aikaisen tien, Via Emilian, joka on peräisin vuodelta 187 eKr. Via Emilia kulkee suoraan kuin viivoittimella olisi vedetty ja yhdistää Piacenzan ja Riminin. Kaupunki henkii siis historiaa ja on paljon enemmän kuin vain rantalomakohde. Riminillä on ollut tärkeä merkitys Italialle useiden tuhansien vuosien ajan.

Kaupunkia ovat hallinneet roomalaiset, gootit, langobardit ja frankit. Kaupungista tuli vapaa kunta 1300-luvulla. Se oli myös kuuluisan italialaisen elokuvaohjaaja Federico Fellinin kotikaupunki. Teemme lyhyen kävelykierroksen värikkäässä San Giulianon kaupunginosassa, joka oli Fellinin suosikkipaikka. Ylitämme vanhan sillan noin vuodelta 20, jolloin Rooman keisari Tiberius oli vallassa. Lauantaisin ja keskiviikkoisin väkeä valuu historiallisen keskustan aukioille, jotka täyttyvät yli 400 markkinakojusta. Olemme valinneet vierailupäiväksi lauantain juuri tästä syystä! Täältä löytyy aina jotakin pientä kotiin vietävää.

Riminiltä ajamme edelleen kohti etelää ja ylitämme hitaasti virtaavan Tavollojoen, joka toimii Emilia Romagnan ja Marchen rajana. Pysähdymme lyhyesti Cattolican merenrantakaupungissa ennen kuin ajamme sisämaahan pieneen keramiikastaan tunnettuun Gradaran linnakylään, jossa voimme nauttia kupposen kahvia tai lasin viiniä. Ehkä joku haluaa käydä katsomassa kaunista linnaa, jonka muureilta on upeat näkymät Adrianmeren rannikolle (sisäänpääsymaksu).

Palaamme hotellille iltapäivällä.

Tänään on omien seikkailujen päivä. Matkanjohtaja voi ehdottaa yhteistä retkeä johonkin lähikaupungeista, osallistuminen on täysin vapaaehtoista. On myös mahdollista vain nauttia säästä, ehkä aurinko paistaa, jolloin ranta ja Adrianmeri kutsuvat.

Tänään illallinen on omakustanteinen ja matkanjohtaja kertoo mielellään eri vaihtoehdoista. 

Aamiaisen jälkeen ajamme Bolognaan, josta paluulento Helsinkiin lähtee. Ennen lentoa meillä on aikaa tutustua hieman kauniiseen kaupunkiin.

Bologna tunnetaan alueen fantastisesta ruoasta, ja kaupunkia kutsutaan "la Grassaksi", eli "pulskaksi". Täältä on kotoisin pasta bolognesea, jonka oikea paikallinen nimi on pasta al ragú. Suuri mortadella-makkara on sekin täkäläistä perua. Täällä seudulla loihditaan myös pieniä tortellineja, parmesaanijuustoa, Parman kinkkua, balsamiviinietikkaa ja varsinkin tagliatelle-pastaa. Alue on ja tulee olemaan Italian ruokakomero. Bolognassa voit tuntea kaikkien näiden ihanien herkkujen läsnäolon, kun kävelet keskustan monien kauppojen ohitse.

Teemme lyhyen kävelyretken kaupungin keskustassa. Näemme kauniit piazzat ja  Bolognan kaksi tornia, jotka ovat vähintään yhtä vinoja kuin Pisan torni. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen on aikaa syödä lounasta omatoimisesti. Ehkäpä jokin paikallisista erikoisuuksista vetoaa? Vierailu Via Caprariella sijaitsevassa Tamburini-herkkukaupassa, jossa tarjoillaan pieniä lämpimiä ruokia lounasaikaan, on taatusti paikallinen kokemus. Kadun toisella puolella oleva Gilberto-kauppa on toimittanut herkkuja kaupunkilaisille vuodesta 1905 lähtien. Kokeile kaupan omaa balsamicoa; 8 vuotta vanhaa, jota myydään kohtuulliseen hintaan. Muutama pisara riittää hellimään makuhermoja.