Tansania – Serengeti ja Honeyguide Tarangire

Lennämme Helsingistä kohti Tansaniaa. Kilimanjaron lentokentältä on kuljetus hotelliimme Arushassa.

Lähdemme aamulla Arushasta kohti länttä. Näkymät kauniille Kilimanjarolle jäävät taaksemme.

Vierailemme tänään Kilimatembon koulussa Karatun ulkopuolella sekä Mto wa Mbussa (suom. Hyttysjoenkylä). Saamme hyvän käsityksen useita heimoja edustavien asukkaiden arjesta. Kylässä on aina vilskettä ja vilinää. Kylän asukkaiden pääasiallinen tulonlähde on banaaninviljely (täällä kasvaa yli 30 banaanilajiketta). Kylän väki esittelee meille paikkoja ja kertoo elämästä maaseudulla. Sitten on vuorossa lounas Mto wa Mbussa.

Lounaan jälkeen ajamme majapaikkaamme Bougainvillea Safari Lodgeen, joka sijaitsee Ngorongoron kraatterin ja Manyarajärven välissä. Lodgen 24 mökissä on omat kylpyhuoneet ja terassit. Bungalowit sijaitsevat puutarhassa uima-altaan ympärillä. Täältä meillä on vain lyhyt ajomatka kokemaan upeita safarielämyksiä.

Tänään suuntaamme kuuluisaan Ngorongoro-kraatteriin, joka on päässyt Unescon maailman luonnonperintökohteiden listalle. Ajomatka sisäänkäynnille kestää 30–45 min riippuen siitä, pysähdymmekö matkalla katselemaan lähemmin ympäröivää luontoa. Pian saavumme kraatterin reunalle ja jatkamme alas valtavaan romahtaneeseen kraatteriin, jota kutsutaan nimellä kaldera. Ngorongoro-tulivuori oli luultavasti noin 6 000 m korkea, mikä vastaa suunnilleen Kilimanjaron nykyistä korkeutta, ennen kuin ylin osa romahti ja putosi alas kraatteriin muodostaen nykyisen 260 km²:n kokoisen kalderan. Pohjalle on vuosien saatossa muodostunut järvi, ja koko alueella on sateisempaa ja rehevämpää kuin muualla Tansaniassa. Se merkitsee sitä, että iso kraatteri on erittäin suosittu eläinten keskuudessa. Samanaikaisesti jyrkät seinämät pitävät eläimet ”vangittuina” kraatteriin. Eläinten ei todellisuudessa ole vaikea kulkea kraatteriin ja sieltä ulos, se on niille vain hiukan vaivalloisempaa kuin liikkuminen tasaisella savannilla. Villieläinten määrä vaihtelee merkittävästi vuodenajan mukaan. Meillä on kalderan pohjalla hyvät mahdollisuudet nähdä sarvikuonoja, leijonia, hyeenoja, norsuja, puhveleita, hirviantilooppeja ja monia muita antilooppeja.

Aamiaisen jälkeen ajamme kohti maailmankuuluja Serengetin savanneja. Otamme lounaseväät mukaan, ja kun on lounasaika, etsimme varjostavan akaasiapuun ja asetumme nauttimaan eväät upeissa maisemissa.

Serengeti on Tansanian vanhin ja suosituin kansallispuisto. Nimi merkitsee maasain kielellä ”loputtomia savanneja”. Täältä gnuuantilooppien, seeprojen ja muiden eläinten valtavat laumat aloittavat vuosittaisen vaelluksensa etsiessään uusia laitumia. Kyse on yhdestä maailman huikeimmista luonnonilmiöistä.

Iltapäivällä lähdemme kohti leiriämme.

Serengetin vaeltavien eläinten vuosittaisesta syklistä löytyy monia kuvauksia, mutta siinä on kyse ennen kaikkea siitä, missä ja milloin sataa. Tärkein vaeltavista lajeista on gnuuantilooppi, jonka kanta kasvaa kausittain noin 1,5 miljoonaan yksilöön. Muita tärkeitä lajeja ovat seeprat ja savannigasellit, joiden määrä on hieman vaatimattomampi. Kun sellainen määrä eläimiä vaeltaa vuosittain, sillä on valtava merkitys koko ekosysteemille.

Teoriassa eteläisessä Serengetissä sataa pääasiassa marraskuusta huhtikuuhun. Sade tulee todennäköisesti lyhyinä, voimakkaina kuuroina pitkän ajan kuluessa. Sade ja vihreä ruoho saa vaeltavat eläimet kokoontumaan ja poikimaan täällä. Valtaosa poikasista syntyy muutaman helmikuisen viikon aikana. On upea näky, kun valtava määrä gnuuantilooppeja ja seeproja on kokoontunut samaan paikkaan, ja tuhansia poikasia syntyy päivittäin. Tuona aikana paikka on kaikkien lihansyöjien – erityisesti leijonien, gepardien, hyeenojen ja sakaalien – paratiisi, ja lihansyöjiä saapuukin alueelle läheltä ja kaukaa.

Kaikkialla Serengetissä on eläimiä, jotka elävät siellä pysyvästi ja joihin suuri vaellussykli ei merkittävästi vaikuta lukuun ottamatta kilpailua ravinnosta. Nämä ovat yleensä keskittyneet vesistöjen ympärille. Kuivimpina kausina alueille, joilla on pysyvämmin vettä, saapuu paljon eläimiä, kuten puhveleita, kirahveja, topi- ja gnuuantilooppeja sekä norsuja.

Aamulla lähdemme kohti Albatros Travelin omaa leiriä Tarangiressa, jossa pääsemme seuraavien päivien aikana hyvin lähelle kansallispuiston isoja eläimiä.

Honeyguide Tarangire Camp on hiljattain rakennettu ja sijaitsee avoimen savannin ympäröimänä. Matkaamme läpi maasaiden maiden, ja pistäydymme sopivassa kylässä tai ”enkangissa”, kuten he itse niitä kutsuvat, kuullaksemme lisää tästä värikkäästä ja kiinnostavasta kansasta.

Leirin ympärillä ei ole aitaa, ja kun norsut tulevat vierailulle leiriin, saamme kokea eläimet lähietäisyydeltä. Kuten Albatros Travelin muutkin Honeyguide-leirit, myös Honeyguide Tarangire koostuu afrikkalaistyylisistä kanvaasiteltoista. Kuulemme telttoihimme siis kaikki savannin äänet, jotka toivottavasti tuudittavat meidät illan tullen uneen.

Tänään teemme ensimmäisen safarimme Tarangiren kansallispuistossa, jossa elää Serengetin jälkeen eniten villieläimiä Tansaniassa. Otamme lounaseväät mukaan, joten meillä on koko päivä aikaa tässä kansallispuistossa. Pidämme matkan varrella evästauon. Tarangiren kansallispuisto on nimetty sen läpi virtaavan joen mukaan. Puistossa elää ikivanhoja apinanleipäpuita, jotka seisovat jättikokoisina ja vaikuttavina sinistä taivasta vasten. Joessa virtaava elintärkeä vesi houkuttelee kuivalla kaudella laumoittain eläimiä, erityisesti norsuja vaeltaa puistoon sammuttamaan janoaan jokivedellä tai apinanleipäpuun pehmeällä, vesipitoisella puuaineksella. Usein apinanleipäpuissa voi nähdä hyvin selkeitä norsujen jälkiä, mutta puiston puut ovat tuhansien vuosien aikana kehittäneet uskomattoman kyvyn selviytyä ankarista hyökkäyksistä.

Tarangiressa voi norsujen lisäksi nähdä useimpia savannieläimiä, mutta toisin kuin esim. Manyarassa, tälle kansallispuistolle ovat leimallisia edestakaisin vaeltavat eläimet, jotka sekoittuvat pysyvien eläinten kanssa. Tällä tavoin syntyy ennalta arvaamaton dynamiikka, joka tekee puistosta erityisen mielenkiintoisen.

Heräämme varhain lähteäksemme safarille heti aamiaisen jälkeen. Tämä on klassista Afrikkaa: akaasian oksia, vanhoja apinanleipäpuita, maasaita ja norsuja.

Aamun voimakkaita tuoksuja ja aivan erityistä aamuista hehkua savannin yllä ei voi verrata oikein mihinkään. On viileää, ja kaikki tuntuu hiljaiselta ja rauhalliselta, kun yön metsästys ja kiihko on ohi. Kohtaamme eläimiä veden äärellä, missä ne ovat sammuttamassa janoaan.

Kokemuksen perusteella voimme sanoa, että tulemme näkemään hyvän valikoiman Afrikan tunnetuimpia savannieläimiä, erityisesti leijonia, gnuuantilooppeja, norsuja, kuduja, pahkasikoja, kirahveja ja impaloita. Emme tietenkään voi antaa takuita siitä, mitä näemme, missä tai milloin. Juuri epävarmuus on osa luonnon charmia, joka tekee safarista omanlaisensa kiehtovan elämyksen.

On viimeinen päivämme Tarangiren kansallispuistossa. Ilta kuluu varmaankin matkakokemusten läpikäymisessä samalla, kun nautimme jäähyväisillallisen Honeyguide Tarangire Campissä.

Afrikan-seikkailumme lähenee loppuaan. Lähdemme matkalle kohti Arushaa. Lomaa on toki mahdollista pidentää oleskelulla Sansibarilla.

Mikäli lomaa ei ole mahdollista venyttää, edessä on kotimatka. Lennämme kotiin Arushasta, ja matkalla on yksi tai kaksi välilaskua.