Liettua
Luonto
Liettuan maisemaa tasoittivat sulavat jäätiköt viime jääkauden jälkeen. Korkeimmat alueet ovat moreenimäkiä länsi- ja itäisissä ylänköalueissa. Maasto on täynnä lukuisia järviä ja kosteikkoja, ja yli 30 prosenttia maasta on metsien peitossa, joissa ei ole vain paljon kalaa, kanttarelleja ja marjoja, vaan myös villisikoja, hirviä, susia ja karhuja. Metsät ja suot ovat joitain Euroopan suurimmista ja niissä on ainutlaatuista kasvi- ja eläinlajistoa.
Eteläisimmässä osassa Liettuan rannikkoa suojaa 95 kilometriä pitkä Kuraatin niemimaan kansallispuisto, joka on hiekkaharju kauniilla, pitkillä valkoisilla hiekkarannoilla ja mäntymetsillä.
Historia
1200-luvulta lähtien suuriruhtinaat hallitsivat Liettuassa, ja maa oli valtavan suuri ulottuen Itämereltä Mustallemerelle. Puola ja Liettua olivat liitossa, joka vuonna 1569 muuttui viralliseksi unioniksi näiden kahden valtion välillä. Puola oli kuitenkin isoveli, ja Puola-Liettuan unioni päättyi kolmen jaon kautta 1700-luvulla, mikä johti kerran niin suuren valtakunnan hajoamiseen. Suurin osa Liettuasta tuli osaksi Venäjää, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen – vuonna 1918 – Liettua julisti itsenäisyytensä. Maa joutui kuitenkin ensin läpikäymään itsenäisyystaistelun ja Venäjän vallankumouksen. Saksan ja Neuvostoliiton niin sanottu Molotov-Ribbentropin sopimus vuonna 1939 jakoi salaisessa lisäpöytäkirjassa suurimman osan Itä-Euroopasta näiden kahden maan kesken, ja Liettua päätyi Viron ja Latvian kanssa Neuvostoliiton etupiiriin.
Vuonna 1941 Liettuaan hyökkäsi natsi-Saksa. Tämä merkitsi sitä, että noin neljännesmiljoona juutalaista surmattiin Liettuassa, kun natsit toivat juutalaisia useista muista Euroopan maista Liettuaan ja tappoivat heidät maan alueella. Sodan jälkeen Neuvostoliiton joukot palasivat Liettuaan, josta tuli jälleen osa Neuvostoliittoa. Neuvostomiehitystä vastaan oli voimakasta vastarintaa, ja partisanisotilaat piiloutuivat metsiin ja taistelivat ylivoimaa vastaan, mutta turhaan. Vasta vuonna 1991 Liettua sai itsenäisyytensä väkivaltaisten taistelujen jälkeen Neuvostoliiton joukkoja vastaan Vilnassa.
Vilna
Vilna on Liettuan pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee kauniisti Neriksen ja Vilniksen jokien yhtymäkohdassa. Vilnan vanha kaupunki on UNESCO maailmanperintöluettelossa vaikuttavan arkkitehtuurinsa vuoksi, jossa on esimerkkejä goottilaisesta, renessanssi-, barokki- ja klassisesta tyylisuunnista. Kävelykierros Vilnan kaduilla vie sinut keskiajalta Neuvostoliiton aikaan ja nykypäivään.
Keskellä Vilnaa sijaitsee Suurruhtinaskunnan palatsi, joka on äskettäin kunnostettu ja symboloi maan historiaa, Liettuan valtiota ja kansallista identiteettiä ja tietoisuutta. Kaikki on hyvin yleisöystävällistä, ja vaikka palatsi onkin uusi, se antaa hienon kuvan siitä, millaista kaikki oli ennen.
Užupis-kaupunginosa on erityinen Vilnaiassa. Se on pieni tasavalta, irrotettu muusta kaupungista ja tarkoitettu pilaksi – pila, josta kaikki Vilnassa pitävät todella paljon. Užupisin asukkaat ovat kirjava joukko luovia ihmisiä. Kaupunginosan tunnelma on rento, ja siellä on hauskoja kauppoja, mielenkiintoisia gallerioita ja viihtyisiä kahviloita.