Kuuba on rommia, vallankumousta ja suuria sikareita. Mutta Kuuba on myös historiallisia siirtomaakaupunkeja, mielenkiintoisia museoita ja trooppisia hiekkarantoja. Täällä on sykkiviä salsarytmejä, vihreitä sokeriruokopeltoja ja seinämaalauksia, jotka ylistävät vallankumoussankari Che Guevaraa.
Kuuba on Karibian suurin maa. Se on 1 200 kilometriä pitkä saari, joka sijaitsee Karibianmeren ja Atlantin valtameren välissä. Kuuban pohjoisimmasta kohdasta on noin 150 km Floridan rannikolle, ja länsipisteestä on suunnilleen sama etäisyys Meksikon Yucatánin niemimaalle. Pohjois-Kuuba on tasaista, kun taas etelän ja idän maasto muuttuu vaihtelevammaksi. Siellä on vuorijonoja ja vihreitä, kumpuilevia kukkuloita. Maan korkein kohta on Pico Turquino, joka kohoaa 2 005 metriin. Vaikka pääsaaren kaksi rannikkoa sijaitsevat vain 191 kilometrin päässä toisistaan sen leveimmällä kohdalla, ne ovat hyvin erilaiset: Pohjoisrannikko koostuu pääasiassa koralliriuttojen reunustamista hiekkarannoista, kun taas lähes koko etelärannikko on suon peittämää. Suurin osa Kuuban yli 4 000 pienestä saaresta ja luodosta sijaitsee pohjoisrannikolla. Kuban ilmasto on trooppinen, ja sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Lämpimimmän kuukauden (heinäkuu) keskilämpötila on 28 °C, kun taas tammikuussa se on 22 °C. Koillisrannikolle iskevät silloin tällöin hurrikaanit.
Kuuban 11 miljoonasta asukkaasta suurin osa on mulatteja sekä espanjalaisten siirtomaaherrojen ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Ensimmäinen espanjalainen Kuubassa oli Kristoffer Kolumbus, joka saapui tänne ensimmäisellä matkallaan Amerikkaan vuonna 1492. Tämän jälkeen espanjalainen kolonisaatio kiihtyi, ja alkuperäinen intiaaniväestö hävitettiin nopeasti. Väkiluku nousi kuitenkin, kun afrikkalaisia orjia tuotiin työvoimaksi uusille kahvi- ja sokeriplantaaseille. Espanjalaisten hallinto maassa oli ankara ja sortava, mikä johti useisiin kapinoihin läpi vuosisatojen. Kuubalaiset tarvitsivat kuitenkin amerikkalaisten apua espanjalaisten karkottamiseksi, mikä tapahtui vuonna 1898 Kuuban itsenäisyyssodan seurauksena.
Kuubasta tuli itsenäinen tasavalta neljän vuoden siirtymäajan jälkeen, jolloin maata hallitsi amerikkalainen hallinto. Vuoteen 1959 asti, jolloin Fidel Castro nousi valtaan ja aloitti kommunistisen vallankumouksensa, Yhdysvaltojen vaikutus oli läsnä kaikkialla. Mutta Castron voitettua edeltävän diktaattorin, Fulgencio Batistan, Neuvostoliitosta tuli Yhdysvaltojen sijaan Kuuban paras ystävä. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole täysin luopunut omista eduistaan Kuuban suhteen, ja se pitää kiinni kiistellystä Guantanamon tukikohdastaan Kuuban kaakkoisosassa. Tukikohta perustettiin jo vuonna 1903, jolloin Kuuban itsenäisyys oli vielä hyvin tuore, mikä tekee siitä Yhdysvaltojen vanhimman ulkomaisen laivastotukikohdan. Amerikkalaisten tavoin monet kuubalaisetkaan eivät ole erityisen innostuneita Castrosta ja hänen hallintotavastaan. Vallankumouksen jälkeen yli miljoona asukasta on paennut erityisesti Floridaan ja Meksikoon. Kuuban sosiaalinen tilanne on kuitenkin parantunut merkittävästi Fidel Castron hallinnon aikana. Ennen vallankumousta yli puolet maan asukkaista oli lukutaidottomia. Lukutaidottomuutta vastaan käynnistettiin laaja kampanja, ja Kuuballa on nyt koko Latinalaisen Amerikan paras koulutusjärjestelmä, joka on ilmainen alusta loppuun.
Matkalla Kuubassa kannattaa yrittää sopeutua paikalliseen tahtiin ja ottaa asiat rennosti, sillä täällä asiat vievät aikaa. Tämän luonnollisen rentouttavan tekijän lisäksi Kuuballa on paljon tarjottavaa. Sen kulttuurielämä kukoistaa: elävä musiikki, kirkkaanvärinen julistetaide ja juhlava vuosittainen karnevaali. Sen lisäksi Kuubassa on kauniita maisemia, mielenkiintoisia siirtomaakaupunkeja ja houkuttelevia hiekkarantoja. Trinidad on arkkitehtoninen helmi. Siellä voi nauttia uskomattoman hyvin säilyneistä siirtomaarakennuksista, rentoutua eksoottisilla palmurannoilla ja pulahtaa Karibianmereen. Pääkaupunki Havanna on Karibian suurin kaupunki ja sen asukasluku on yli 2 miljoonaa. Katukuvassa näkyy paljon vastakohtaisuuksia: 50-luvun amerikanrautoja, ruostuneita venäläisiä Ladoja, hevosia vetäviä vaunuja ja kiinalaisia polkupyöriä. UNESCO on julistanut Havannan 1500-luvulla perustetun vanhan kaupungin osaksi maailman kulttuuriperintöä. Sen ymmärtää hyvin, kun kulkee kapeita mukulakivikatuja pitkin raskaiden massiivipuuovien ohi ja takorautaparvekkeiden ali. Plaza de Armasilla, kaupungin vanhalla paraatikentällä, seisoo puu, jonka alla kaupungin ensimmäinen kaupunginvaltuusto valittiin, ja johon Havannan asukkaat liittävät lähes maagisia voimia. Toria ympäröivät lisäksi kauniit historialliset rakennukset, kuten Castillo de la Real Fuerza, Havannan vanhin linnoitus, ja El Palacio de los Capitanes Generales – vaikuttava barokkityylinen palatsi, joka valmistuttuaan vuonna 1791 majoitti Espanjan siirtokunnan kuvernöörejä.
Kuuban matkalla voi tutustua yhteen kuuluisia sikareita valmistavista tehtaista. Täällä voi nähdä, kuinka sikarit kääritään käsin, ja kuulla tarinan siitä, kuinka Kuuban intiaanit opettivat eurooppalaisille tupakoinnin, minkä jälkeen tapa levisi ympäri maailman. Jos savuisen tehdasvisiitin jälkeen kaipaa luontoon, Viñales-laakso on erinomainen valinta. Tämä vehreä ja vuoristoinen laakso on yksi Kuuban kauneimmista paikoista. Kalliot ovat Kuuban vanhimpia. Vuosisatojen tuuli ja sade ovat ahkerasti muokanneet niitä ja muodostaneet ajan myötä satoja luolia, joissa on maanalaisia jokia ja eri muotoisia tippukiviä. Osa luolista oli alun perin intiaanien asuttamia. Alueen laaksoissa viljellään kahvia ja maailman parasta tupakkaa, jota kutsutaan vueltabajoksi. Kuubassa lomaillessa on varauduttava siihen, että byrokratia ja palkkausjärjestelmä voivat vaikeuttaa yksinkertaisimpiakin toimintoja. Tämän vuoksi on tärkeää pakata matkalaukkuun ripaus pitkämielisyyttä ja hyvää mieltä. Siten voi varmistaa itselleen ainutlaatuisen loman yhdessä Pohjois-Amerikan mielenkiintoisimmista maista.