Uzbekistanin Silkkitiekaupungit

Lennämme Helsingistä Uzbekistaniin (välilasku).

Laskeudumme Uzbekistanin pääkaupunkiin Taškentiin. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen ajamme suoraan hotellille. Syömme kevyen aamiaisen hotellilla.

Venäläisten valloitettua Taškentin 1865 se on ollut maan portti itään sekä vuodesta 1939 maan pääkaupunki. Kolmen miljoonan asukkaan Taškent on Keski-Aasian merkittävin kaupunki. Harvan keskiaasialaisen kaupungin historia on yhtä värikäs kuin Taškentin. 400-luvulla paikka tunnettiin nimellä Chach. Pian seurasi sarja valloittajia: turkkilaiset, arabit, Tšingis-kaani, Timur Lenk, kazakit, kalmukit ja 1800-luvun alusta vielä samanidit – kaikki halusivat hallita Taškentia. Raju maanjäristys ravisteli Taškentia 1966 ja tuhosi isoja osia kaupungista. Maanjäristyksestä johtuen Taškentin katukuvaa leimaavat modernit rakennukset, mutta kaupunkia piristävät kuitenkin elementit, jotka on helppo yhdistää uzbekistanilaiseen ja venäläiseen kulttuuriin.

Levättyämme lähdemme tutustumaan lähemmin Uzbekistanin pääkaupunkiin. Kierros alkaa Khazrati-Imomista, joka on usean koraanikoulun ja moskeijan muodostama kaunis rakennuskompleksi. Khazrati-Imomissa sijaitsee mm. Djuma-moskeija sekä arvostettu koraanikoulu Barak-Khan, jossa säilytetään vanhinta käsinkirjoitettua Koraania (Uthman Qu’ran). Abdul Kassim  madrasassa voimme ihailla taitavimpien uzbekistanilaisten taiteilijoiden töitä, kuten silkkipaperimaalauksia, puutöitä ja keramiikkaa. Käymme lähellä sijaitsevassa Kaffal-Shashin mausoleumissa sekä Kukeldash-madrasassa. Kierros vie meidät myös basaariin, jossa myydään kaikkea vihanneksista ja leivästä vaatteisiin ja taloustarvikkeisiin. Jatkamme kierrosta Amir Timur Squarelle, puistomaiselle aukiolle. Aukiolla seisoo keskiaasialaisen sotaherran Timur Lenkin (1336–1405) patsas sekä perinteistä neuvostoarkkitehtuuria edustavia hotelleja. Saamme tilaisuuden nähdä myös Taškentin kuuluisan metron, joka on koristeltu marmorilla ja graniitilla. Suuntaamme vielä kierroksen päätteeksi Itsenäisyyden aukiolle. Syömme lounaan päivän aikana ja ilta on omaa aikaa.

Taškentista matkustamme Afrosiayb-pikajunalla yli Kyzylkumin autiomaan Buharaan, yhteen Silkkitien kuuluisimmista keidaskaupungeista. Buhara on yksi Keski-Aasian tunnelmallisimmista kaupungeista. Buhara oli ollut olemassa jo pitkään, kun Aleksanteri Suuri valloitti sen 329 eKr.

Sijainti Mervin, Konya-Ugenchin, Heratin, Kabulin ja Samarkandin muodostaman kehän keskellä teki siitä kiinnostavan kohteen monille sotaherroille. Heidän joukossaan oli myös arabikomentaja Qutaiba, joka 700-luvun alussa toi islaminuskon Buharaan. 1200-luvulla Tšingis-kaani tuhosi kaupungin lähes maan tasalle. Se kuitenkin nousi tuhkasta, ja kauppiaiden myötä kaupunki rikastui.

Puolenpäivän aikoihin saavutamme Kyzylkumin autiomaan suurimman keidaskaupungin ja aiemmin itsenäisen emiraatin; Buharan. Ensimmäisenä menemme Ichan-Kalsin labyrinttimaisen vanhankaupunkiin. Näemme Ismail Khodjan-kompleksin kauniine vihreine kupoleineen, Tash Khoulin palatsin ja noin 1000 vuotta vanhan Juma-moskeijan.

Keskustassa sijaitsee mahtava Arkin linnoitus, joka symboloi emiirien valtaa. Yli 20 metriset muurit suojelivat hallitsijoita. Kukoistuskaudella muurien sisällä eli noin 3 000 asukasta.

Iltapäivän aikana tutustumme lisää kiehtovaan vanhaan kaupunginosaan. Monet kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä – kauniit moskeijat sinisine kupoleineen, kaupunginportit ja vaikuttavat aukiot – löytyvät Poi Kalyan -kompleksista, jossa seisoo myös kaupungin korkein minareetti Arslan Khan, joka tunnetaan paremmin Kuoleman minareettina. Nimi johtuu siitä, että vielä reilut sata vuotta sitten hallitsijat surmasivat vihollisensa heittämällä heidät alas tornista. 

Lyab-i Khauz -aukio, jonka keskellä on iso allas, on kaupungin keskus. Täällä on teehuoneita, joissa vanhat uzbekkiherrat juovat vihreää teetä, juttelevat ja pelaavat lautapelejä. Altaan päissä sijaitsevat Nodir-Divan-Beghi-madrasan rakennukset vuodelta 1623. Nautimme leppoisasta tunnelmasta ennen kuin palaamme hotelliimme.

Yöpyminen Buharassa

Vietämme koko päivän Buharassa ja teemme kattavan kaupunkikierroksen, jonka aikana käymme läpi kaupungin historiaa. 

Ensimmäiset kohteemme ovat Buharan arkkitehtonisia helmiä: Bakhouddin Nakshbandin mausoleumi ja Chor-Bakr-nekropoli. Kaunis, hiekanvärinen Bakhouddin Nakshbandin mausoleumi on koristeltu sinisin keraamisin laatoin, jotka ovat tyypillisiä uzbekistanilaisissa rakennuksissa.

Kaupungin ulkopuolella sijaitsee vaikuttava kesäpalatsi Sitorai-Mokhi-Hossa, joka oli Buharan kahden viimeisen emiirin käytössä. Se on kaunis ja kiehtova sekoitus itämaista, eurooppalaista ja venäläistä arkkitehtuuria. Tosiasiassa kesäpalatsi koostuu kolmesta rakennuksesta: vanhasta kesäpalatsista, kahdeksankulmaisesta paviljongista ja rakennuksesta pienen lammen luona. Täällä emiiri vietti mukavaa elämää haaremin ja eksoottisten eläinten ympäröimänä.

Paluumatkalla hotelliimme ohitamme kaupungin suuren basaarialueen, Coumpol-basaarin. Toimivia verstaita ja kojuja, joissa valmistetaan laadukkaita paikallisia käsitöitä ihan samaan tapaan kuin satoja vuosia sitten. Hienoja käsinkudottuja tekstiileitä, joista Keski-Aasia on tunnettu: suzanit, silkit, ikatit. On puutöitä, tyynyjä, mattoja ja keramiikkaa. Värit ovat upeita.

Yövymme Buharassa

Aamiaisen jälkeen lähdemme kohti Timur Lenkin synnyinkaupunkia, Shakrisabzia – tai Keshiä, kuten kaupunkia tuolloin kutsuttiin – josta alkoi hänen tiensä lammaspaimenesta imperiumin hallitsijaksi. Vuonna 2002 kaupunki täytti 2 700 vuotta.

Timur Lenkin esi-isät olivat mongolialaisia sotilaita. Timur Lenk piti itseään suuren mongolialaisen sotaherran Tšingis-kaanin jälkeläisenä. Noin 1370 Timur Lenk kokosi alueen turkmenistanilaiset heimot suurenluokan sotaretkille.

Shakrisabz on Timur Lenkin kaupunki – siitä ei ole epäilystäkään. Suuri sotapäällikkö ei koskaan unohtanut juuriaan: hän ponnisteli kovasti tehdäkseen synnyinkaupungistaan entistä kauniimman ja turvallisemman. Kaupunkia suojelemaan rakennettiin paksut muurit ja vallihaudat nostosiltoineen. Rakennettiin palatseja ja puutarhoja.

Näemme Ak-Saray-palatsin rauniot, Dor-ut Saodat -kompleksin ja Khazratiy-Iman-moskeijan, Jahongir-mausoleumin ja Dor-ut Tillavat  kompleksin rauniot unohtamatta suorastaan groteskin kokoista Timur Lenkin patsasta. Patsas on suosittu kuvauskohde, ja hääparit poseeraavat mielellään patsaan juurella. 

Iltapäivällä ajamme bussilla Samarkandiin. Se tunnetaan myös nimillä Sielun puutarha, Islamin jalokivi ja Maailman peili. Samarkand on Keski-Aasian tarunhohtoisin kaupunki, jolla on tuhansia vuosia pitkä historia Silkkitien keskuksena sekä kulttuurikaupunkina. Perille saavuttuamme ajamme hotellille, johon majoitumme seuraaviksi kahdeksi yöksi.

Samarkandissa on paljon nähtävää. Sen historiallinen keskusta ei ole niin hyvin säilynyt kuin Buharan, mutta sen sijaan kaupungista löytyy joitakin Keski-Aasian ainutlaatuisimpia kulttuuriaarteita.

Tunnetuin nähtävyys on Registan-aukio, joka sijaitsee Samarkandin sydämessä. Aukiota reunustavat kolmella sivulla täydellisessä arkkitehtonisessa harmoniassa rakennukset, minareetit ja madrasat. Ulugh Beg -madrasa, Tillya-Kari-madrasa ja Shir Dor -madrasa ovat kaikki arkkitehtonisia mestariteoksia, joita Unesco suojelee.

Tšingis-kaanin joukot tuhosivat kaupungin pahoin 1220, mutta vuonna 1369 Samarkand nousi uuteen kukoistukseen, sillä Timur Lenk teki siitä pääkaupungin.

Gur-e Amir eli Emiirin hautakammio on jälleen yksi Samarkandin kauniista rakennuksista. Timur Lenk rakennutti 1404 Gur-e Amirin upean kupolin ja hautamuistomerkin kuolleen lapsenlapsensa Muhammad Sultanin kunniaksi. Kun Timur Lenk 1405 kuoli, myös hänet haudattiin Gur-e Amiriin. Rakennusten yllä lepää rauha, ja kauniisti koristeltuun kupoliin on kirjoitettu runollisesti: ”Mikäli taivas katoaisi, kupoli korvaisi sen”.

Loppupäivän ohjelmassa on omaa aikaa. Vanhassa kauppakaupungissa on lukuisia basaareja ja työhuoneita, joissa valmistuu mattoja, keramiikkaa, tekstiilejä ja muita taidekäsitöitä. Ehkä joku tuotteista houkuttelee ja päätyy matkalaukkuusi.

Yöpyminen Samarkandissa.

Tänään menemme hieman kaupungin ulkopuolelle ja vierailemme uudessa Silkkitiekompleksissa, joka on rakennettu Samarkandin vanhankaupungin ulkopuolelle. Täällä on nähtävillä kopioita muutamista maan tärkeimmistä kulttuuriaarteista, kuten Khivan ja Ferganan kauppakaduista, vaikuttavista palatseista ja minareeteista. Sekä kauniita esimerkkejä maan vaikuttavasta käsityöläisperinteestä.

Syömme lounaan alueella ennen kuin otamme suunnan takaisin Samarkandiin. Matkan varrella Vverailemme Konigilin maalaiskylässä Samarkandin lähistöllä. Kylässä on vuosisatojen ajan valmistettu erittäin hienolaatuista käsintehtyä paperia. Yksi mestareista näyttää meille, kuinka mulperipuun kuori muuntuu hienoksi paperiksi.

Yöpyminen Samarkandissa.

Aloitamme päivän käymällä katsomassa ainutlaatuista Shah-i-Zinda-nekropolia (hautausmaa, joka muistuttaa kooltaan pientä kylää), sekä Bibi-Khanym-moskeijaa. Käymme katsomassa myös Ulugh Begin observatoriota vuodelta 1429. Observatorio oli 1400-luvulla maailman edistyksellisin, ja siellä tehdyt havainnot pätevät yhä.

Käymme myös profeetta Danielin mausoleumissa. Vanhan testamentin profeetta – tosin Raamattu ei puhu hänestä profeettana – syntyi n. vuonna 600 eKr. Danielin maalliset jäännökset on haudattu kaiken kaikkiaan kuuteen paikkaan: kolme sijaitsee Irakissa, kaksi Iranissa ja yksi täällä Samarkandissa. Tarinan mukaan Timur Lenk oli haudannut profeetan käden mausoleumiin. Monet pyhiinvaeltajat käyvät mausoleumissa, sillä se on pyhä paikka niin kristityille, juutalaisille kuin muslimeillekin. 

Tämän jälkeen ajamme asemalle ja nousemme luotijunan kyytiin. Luotijuna on ensimmäinen laatuaan Keski-Aasiassa ja kuljettaa meidät 344 kilometrin päähän Taškentiin kahdessa ja puolessa tunnissa. Kaikki vaunut ovat savuttomia ja istuimet mukavia. Junassa on myös ravintolavaunu, josta voi ostaa juotavaa ja pientä syötävää.

Saavuttuamme perille bussi vie meidät hotellille ja majoitumme. Illallisen syömme yhdessä. Lähdemme kentälle enne puolta yötä.

Kotimatka.