Namibia on tunnettu maailman korkeimmista hiekkadyyneistä, jotka hallitsevat kaunista aavikkomaisemaa. Kilometrien pituisten dyynien lisäksi maassa on lukemattomien eläinlajien asuttamia kansallispuistoja, mystiikkaa henkivä rannikko ja kiinnostavaa arkkitehtuuria ajalta, jolloin Namibia oli Saksan siirtomaa.
Namibia sijaitsee Atlantin rannalla Lounais-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Angola ja Zambia, idässä Botswana ja etelässä Etelä-Afrikan tasavalta. Toimivan infrastruktuurin takia maassa on helppo matkustaa eikä naapurimaissa vierailukaan ole hankalaa. Namibia itsenäistyi Saksasta toisen maailmansodan jälkeen, mutta maa liitettiin hyvin pian Etelä-Afrikkaan. Ensimmäiset itsenäiset vaalit pidettiin vasta vuonna 1990. Noin 160 000 asukkaan pääkaupungissa Windhoekissa näkee saksalaisten vaikutuksen erityisen selvästi arkkitehtuurissa. Windhoek poikkeaa monista muista Namibian kaupungeista, koska lämpötilojen vaihteluiden ja runsaiden sateiden takia kasvisto on erityisen monipuolinen. Aurinko hellii Namibiaa noin 300 päivää vuodessa.
Namibian väestöön kuuluu ainakin 11 eri etnistä ryhmää. Himba-heimon jäsenten keskuudessa päivän askareet suoritetaan pelkässä lannevaatteessa. Himbat ovat pitäneet kiinni alastomuuskulttuuristaan, vaikka saksalaiset lähetyssaarnaajat yrittivät julmasti vakuuttaa heidät toisin. Namibian autiomaassa sijaitsevat Himba-kylät ovat elävä todiste siitä, että globalisaation aikaansaama kulttuurien yhdenmukaistaminen ei ole levinnyt kaikkialle. Heidän aavikon heimoveljet, hererot, ovat osoittaneet uhmansa aivan toisella tavalla – he ovat ottaneet tavaramerkikseen saksalaisten maanviljelijöiden muodin jäljittelyn, mutta karikatyyrimäisesti. Jos tapaat jonkun kerroshameessa ja suuressa lehmänsarvihatussa, kyseessä on todennäköisesti herera-heimon tervehdys entisille karjanhoitajina toimineille sortajille.
Namibian matkaan voi sisällyttää maailman korkeimmilla hiekkadyyneillä kävelyn lisäksi vierailun johonkin maan monista kansallispuistoista. Etoshan kansallispuisto kattaa noin 22 000 km2 kokoisen alueen ja täällä voi nähdä laajan kirjon villieläimiä, aina elefanteista ja leijonista kirahveihin, seeproihin ja leopardeihin. Toukokuusta syyskuuhun Namibiassa on talvi ja silloin on kaikkein miellyttävin aika matkustaa. Talvella kansallispuistossa on mahdollisuus nähdä flamingoja, jotka kerääntyvät puiston juomapaikoille. Kesäkuukausien aikana, joulukuusta toukokuuhun, lämpötilat nousevat aavikkoalueilla lähes sietämättömän korkeiksi. Jos haluat vaihtelua aavikkonäkymään, voit suunnata kiehtovalle ja mystiikkaa henkivälle Luurankorannikolle. Pahamaineinen rannikko on saanut nimensä useista laivahylyistä, jotka ovat aikojen saatossa huuhtoutuneet rantaan ja luoneet monia, jännittäviä legendoja. Matkailijoilla on mahdollisuus vierailla useiden hylkyjen sisällä. Luurankorannikolla käynnin lisäksi voi lumoutua Kalaharin autiomaan busmann-heimon elämästä, seurata hylkeiden ja delfiinien elämää Atlantin valtameren rannalla ja valokuvata kauniissa Fish River Canyonissa, joka on Namibian versio Yhdysvaltojen Grand Canyonista. Lue safarimatkoistamme täältä: Safarimatkat.