Karua ja kaunista - tutkimusmatka Grönlannista Islantiin

Lennämme Helsingistä Kööpenhaminaan. Lentokentältä hotelliin on vain lyhyt kävelymatka. Matkatavarat voi jättää hotellille säilytykseen, jos haluat matkustaa omatoimisesti junalla tai metrolla lyhyen matkan keskustaan. Ehkä haluat käydä Tivolissa, maailmankuulussa huvipuistossa, tai käveleskellä esim. Christiansborgin palatsin tai Amalienborgin linnan ympäristössä. Tai kenties Nyhavn tuntuu kaikkein houkuttelevimmalta!

Hotellihuoneet ovat valmiina iltapäivällä, jolloin pääsee levähtämään ja keräämään voimia seuraavan päivän varalle.

Vajaat 6 tuntia kestävän lennon jälkeen laskeudumme Kangerlussuaqiin varhain iltapäivällä paikallista aikaa, joka on 4 tuntia Suomen aikaa ja 3 tuntia Tanskan aikaa jäljessä.

Kangerlussuaq on suurin Grönlannin kansainvälisistä siviili-ilmailun käytössä olevista lentokentistä. Täältä lennetään edelleen Länsi- ja Pohjois-Grönlantiin. Taajamassa asuu pysyvästi n. 4 000–5 000 asukasta. Kangerlussuaqissa on Albatros Arctic Circlen pääkonttori, hotelli ja matkamuistomyymälä, jotka sijaitsevat vain 100 m päässä lentokenttärakennuksesta.

Lentokentän perustivat amerikkalaiset toisen maailmansodan aikana. Vuosina 1941–42 perustettiin 170 km pitkän Søndre Strømfjord -vuonon pohjukkaan iso lentotukikohta nimeltä Bluie West Eight. Tukikohta oli strategisesti tärkeä sekä toisen maailmansodan että kylmän sodan aikana. Parhaimmillaan tukikohtaan oli sijoitettu yli 1 400 miestä. Teknologian kehityksen myötä tukikohta menetti sotilaallisen merkityksensä, ja 1992 amerikkalaiset poistuivat alueelta ja jättivät tilat Grönlannille.
Heti perille saavuttuamme on mahdollista lähteä kiinnostavalle retkelle Rensdyrgletsjer-jäätikölle. Tämä osa mannerjäätikköä, joka seisoo kuin jääseinämä – paikka paikoin jopa 60 m korkeana – luo vaikuttavan kontrastin maan ja jään välille. Nimi Porojäätikkö paljastaa, että täällä nähdään säännöllisesti vaeltelevia poroja. Myös ilman eläinten läsnäoloa paikka on hieno: voit ottaa upeita kuvia ja nauttia rauhasta ja koskemattoman luonnon kauneudesta.

Matka yhdelle alueen hienoimmalle jäätikölle tehdään nelivetoisella tundrabussilla, joka on suunniteltu maastoon ja sorateille. Matkan varrella tähyilemme poroja ja myskihärkiä samalla, kun opas kertoo seudusta ja sen historiasta. Jäätiköltä suuntaamme ravintola Roklubbeniin, jossa syömme BBQ-lounaan.

Iltapäivällä ajamme satamaan, joka sijaitsee n. 12 km lentokentästä länteen. Matkustajat kuljetetaan pienemmissä ryhmissä Zodiac-kumiveneillä muutaman sadan metrin päässä vuonossa sijaitsevaan laivaan. Meidät opastetaan hytteihimme ja pakolliset turvaohjeet käydään läpi. Nauttiessamme illallista aluksen salongissa lähdemme liikkeelle ja suuntaamme 160 km pitkän vuonon läpi.

(Retki ei sisälly matkan hintaan. Lue lisää lisämaksullisista retkistä.)

Ensimmäisenä kokonaisena risteilypäivänä saavumme pieneen Kangaamiutin taajamaan, joka on hyvin maalauksellinen asuinpaikka keskisessä Grönlannissa sijaitsevassa Qeqqatan kunnassa. Täällä Kangaamiutissa elämä kulkee rennompaan tahtiin kuin pääkaupungissa Nuukissa. Koska aluetta ympäröivät ravinteikkaat vedet ja seudulla on paljon riistaeläimiä, paikalliset elävät edelleen pääasiassa perinteisesti metsästyksellä ja kalastuksella. Kävelemme kukkulan huipulla olevalle helikopterikentälle, josta on upeat näkymät kylään ja ympäröiville vuonoille. Kenties tapaat myös ystävällisiä paikallisasukkaita, jotka saattavat esitellä perinteisiä vaatteita tai hylkeennahan parkitsemista. Kangaamiutin taiteilijat tunnetaan kaikkialla Grönlannissa, ja joitakin heidän töistään voi nähdä kylän pienessä museossa.

Iltapäivällä saavumme Ikuisuusvuonoon/Kangerlussuatsiaqiin, yhteen monista syvistä vuonoista, jotka halkovat seudun jyrkkiä vuoristoja. Nimi Ikuisuusvuono viittaa vuonon valtavaan kokoon, kun taas grönlanninkielinen nimi Kangerlussuatsiaq merkitsee ”Melko suurta vuonoa” – mitä vähättelyä! Ikuisuusvuono kurottuu nimittäin noin 100 km jäätiköiden peittämien vuorten väliin ja halkaisee laajan jääpeitteen, joka peittää valtaosan maasta Nuukin ja Sisimiutin, Grönlannin kahden suurimman kaupungin, välillä. Yritämme katsella aluetta lähemmin tekemällä kierroksen Zodiac-veneillä Ikuisuusjäätikön edustalle. Ikuisuusjäätikkö valuu vuonoon sen yläpuolella sijaitsevasta Maniitsoq-jäätiköstä. Tarkkaile jäävuorten irtoamista ja pikkukajavia, joita voi nähdä läheisillä lintukallioilla.

Yön aikana olemme siirtyneet etelämmäksi. Saapuessamme Nuukiin iltapäivällä meillä on hyvät mahdollisuudet nähdä alueella eläviä ryhävalaita. Yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista on grönlantilaisen mittapuun mukaan mahtava suurkaupunki: asukkaita on kokonaiset 17 000, mikä on lähes kolmannes maan väestöstä. Seudulla on elänyt Saqqaq-kulttuurin heimoja ennen inuiitteja jo 2200 eKr.

Noin vuosina 1000–1350 saapuivat skandinaavit, jotka Erik Punainen etunenässä asettuivat Etelä-Grönlantiin ja Nuukin seudulle. Samoihin aikoihin saapui nk. Thule-kulttuurin edustajia, jotka olivat grönlantilaisten inuiittien esi-isiä. He olivat paljon paremmin varustautuneita elämään karussa arktisessa luonnossa kuin skandinaavit, jotka katosivat noin vuonna 1350. Ei mennyt kauan, kun eurooppalaisia alkoi ilmestyä Grönlannin rannikolle. Hollantilaiset, baskit ja skotlantilaiset saapuivat tänne pyytämään valaita jo 1500-luvulla.

Grönlannin moderni historia alkaa vuodesta 1721, kun norjalainen lähetystyöntekijä Hans Egede perusti ensimmäisen ympärivuotisen siirtokunnan ja kauppa-aseman lähelle Nuukia. Tosiasiassa Egede saapui Grönlantiin käännyttääkseen katolilaiset skandinaavit luterilaisiksi, mutta huomasi pian, että he olivat kadonneet – mysteeri, jota ei ole vieläkään ratkaistu. Nuukista tuli koulutuskeskus jo vuonna 1847, kun sinne sijoitettiin opettajaseminaari. Vuonna 1908, jolloin kauppa ja hallinto erotettiin toisistaan virallisesti, Nuukista tuli Etelä-Grönlannin maaneuvoston sijaintipaikka. Sen toiminta jatkui vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, jolloin kaupungista tuli koko maan hallinnollisen, kaupallisen ja poliittisen elämän keskus. Vuonna 1979, jolloin Grönlannista tuli autonominen alue, sen parlamentti sijoitettiin luonnollisesti Nuukiin, jolloin Nuukista tuli koko maan pääkaupunki. Grönlannin kaunis kansallismuseo sijaitsee entisessä siirtomaasatamassa. Museossa on esillä yleisen inuiittiaineiston lisäksi kuuluisat nais- ja lapsimuumiot, jotka on löydetty Qilaqitsoqista Uummannaqin liepeiltä. Illalla heitämme hyvästit pääkaupungille ja otamme kurssin kohti pohjoista.

Nuukista seurailemme tämän valtavan saaren karua rannikkoa kohti pohjoista. Kaikki Grönlannin taajamat (Kangerlussuaqia lukuun ottamatta) sijaitsevat merenrannalla. Valtaosa väestöstä (noin 50 000) asuu kapealla rannikkokaistaleella länsirannikolla Davisinsalmeen päin. Merivirrat tuovat länsirannikolle lämmintä vettä Atlantilta, mikä rikastaa näitä elämää täynnä olevia vesiä. Tänä merellä vietettävänä päivänä kannattaakin katsella merelle! Valaat, hylkeet ja monet merilinnut ovat hyvin tavallisia näillä seuduilla.

Varhain aamulla Ocean Albatros ohittaa Tunulliarfik-vuonon majesteettiset vuoret matkalla kohti pientä Itilleqin rantaa. Grönlannin eteläisten vuonojen maisemat ovat erilaisia kuin pohjois- ja itärannikon. Sijaintimme on noin 60 astetta pohjoista leveyttä eli sama kuin Pohjois-Skotlannin tai eteläisen Skandinavian. Myös ilmasto vastaa jotakuinkin sijaintia: sää on tyyni, vakaa ja kostea, kesät ovat lämpimämpiä ja talvet leudompia kuin muualla maassa. Kallioisten rinteiden sijaan vuonoja ympäröivät vehreät niityt, ja täällä näkee pieniä lammastilallisten kyliä, joista Qassiarsuk ja Igaliku ovat ehkä tunnetuimmat. Kun aamulla nousemme maihin Itilleqin suojaisessa lahdessa, polku johdattaa meidät Igalikun kylään. Kävelemme vehreiden mäkien yli katsomaan pohjoisen piispanistuimen raunioita Garðarissa. Paikalla oli muinoin suuri valta ja vaikutus näihin pohjoisen pallonpuoliskon syrjäisiin seutuihin. Iltapäivällä suuntaamme vuonon toiselle puolelle Qassiarsukiin.

Vaikka moderni asutus perustettiin tänne 1924, paikalla on kiehtova ja yllättävän pitkä historia. Tänne legendaarinen norjalainen tutkimusmatkailija Erik Punainen asettui sen jälkeen, kun joutui lähtemään maanpakoon Islannista. Hän kutsui löytämäänsä maata nimellä Grönland, vihreä maa, rohkaistakseen muita uudisasukkaita seuraamaan häntä – markkinointikikka, joka on toiminut jo yli 1000 vuotta! Erik Punainen asettui asumaan näihin vihreisiin maisemiin ja rakensi pienen pohjoisen tyylisen tilan. Hän kutsui uutta kotiaan nimellä ”Brattahlíð”. Erik itse säilytti uskonsa skandinaavien muinaisiin jumaliin, mutta hänen vaimonsa Thjodhild oli kääntynyt kristityksi. Tarinan mukaan vaimo kieltäytyi jakamasta vuodetta Erikin kanssa, kunnes Erik rakentaisi hänelle kirkon. Kirkko rakennettiin, mutta paikkaan, josta se ei näkynyt kotitilalle.

Skandinaavisperäisten asukkaiden lukumäärä Grönlannissa oli melkein 5 000, mutta he hävisivät kaikista historiatiedoista 1400-luvun alussa. Tappoiko heidät kaikki rutto tai nälänhätä vai pakottiko ankarammaksi muuttuva ilmasto heidät palaamaan takaisin Skandinaviaan? Asiasta kiistellään yhä. Paikalla voi yhä nähdä rakennusten ääriviivat (myös Erikin tilan ja Thjodhildin kirkon) sekä Erikin tilasta tehtyjä äärimmäisen tarkkoja rekonstruktioita, joissa nykyaikaiset inuiittiviljelijät jatkavat karjankasvatusta. Erikin patsas tarkkailee nyt aluetta ja muistuttaa ensimmäisestä Amerikkaan saapuneesta eurooppalaisesta, Erikin pojasta Leifistä, josta tuli ensimmäinen eurooppalainen, joka pääsi Baffin Islandille ja Newfoundlandiin. Kiitos rikkaan ja kiehtovan historian ja kulttuurin, sekä vanhan että uuden, Brattahlíðin ja Garðarin asumukset ovat osa Unescon maailmanperintöaluetta Kujataata.

Reittisuunnitelmasta on tarkoituksella jätetty pois Kap Farvel, Grönlannin eteläisin kohta. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö 59° 47’ pohjoista leveyttä sijaitsevien kallioiden maine olisi legendaarinen, mutta vaihtoehtoinen reitti on maisemiltaan paljon hienompi. Lisäksi siellä olemme suojassa avomeren korkeilta aalloilta ja voimakkailta tuulilta. Tästä syystä suuntaamme Prinssi Christianin salmeen, 60 km pitkään vuonoon, joka leikkaa Atlantilta itärannikolta maan läpi Aapilattoqin asutukseen Lounais-Grönlannin vuonoalueelle. Salmen molemmin puolin kohoaa jyrkät tunturiseinämät, ja moni seikkailunhaluinen meloja on joutunut täällä vaikeuksiin, sillä maihinnousupaikkoja on niukasti. Prinssi Christianin salmen entinen sääasema, jolla työskenteli vielä pari vuotta sitten sitkeitä meteorologeja, on kiinnostava kohde reitin itäpäässä.

Matka Prinssi Christianin salmen läpi on yksi risteilyn jännittävimmistä ja kriittisimmistä etapeista. Vaikka olosuhteet olisivat ihanteelliset, tarvitaan vain 2–3 isoa jäävuorta estämään läpipääsy. Komentosillan väki tarkkaileekin jäätilannetta ja satelliittikuvia päivittäin. Illan aikana olemme matkanneet Grönlannin ”läpi” ja suuntaamme yön aikana kohti pohjoista ja itärannikkoa seuraillen.

Skjoldungenia voi oikeutetusti kutsua yhdeksi Itä-Grönlannin kauneimmista seuduista. Saaren sijaintipaikka on 63° pohjoista leveyttä, ja se on puristuksissa kapeiden, jyrkkien vuonojen keskellä. Näiden vuonojen pohjukassa vallitsee rehevä ja leuto ilmasto.

Fridjof Nansen ohitti paikan loppukesällä 1888 etsiessään lähtöpistettä ensimmäiselle mannerjäätikön ylitysyritykselle. Hän kirjoitti: ”Skjoldungen on maa, joka villissä kauneudessaan ei muistuttanut mitään, mitä olimme jo nähneet. Jäätiköt syöksyivät joka puolelta mereen.” Skjoldungen on myös saaren lounaispuolella sijaitsevan hylätyn asuinpaikan nimi. Siellä asui jopa 100 ihmistä vuoteen 1965. Jäljellä on yksittäisiä taloja.

Jatkamme matkaa Kuningatar Marien laaksoon alueen luoteisosassa nähdäksemme mielenkiintoista kasvillisuutta. Skjoldungenin ja Ilertakajik-vuonon jälkeen alppimaisema lakkaa, ja saamme useaan otteeseen kokea, että jääpeite ulottuu pitkiä matkoja aina rannikolle asti ja muodostaa yhtenäisiä hyllyjä, kuten Etelämantereella. Bernsdorff Isfjordissa sijaitsee kaakkoisrannikon tuotteliain jäätikkö. Pysymme siitä kunnioittavan etäisyyden päässä näissä jäisissä ja haastavissa vesissä.

Valtava Sermilikin vuono sijaitsee Ammassalikin saaren ja Grönlannin pääsaaren välissä. Sermilik on tyypillinen grönlantilainen kuvaileva paikannimi, joka merkitsee ”jäätikkövuonoa”. Syy ei ole mikään salaisuus: tämä vesireitti on täynnä valtavia jäävuoria ja kuuluu varmasti seudun upeimpiin luonnonmaisemiin. Jäävuoret ovat pääosin peräisin laajasta Helheim-jäätiköstä, joka on yksi tämän jääkylmän maan suurimpia jäätiköitä. Helheim ja muut jäätiköt, jotka valuvat vuonoon, saavat alkunsa Grönlannin mannerjäätiköstä, jonka voi nähdä idässä.

Jään määrä ratkaisee, mitä aktiviteetteja voimme toteuttaa Sermilikin vuonossa. Mikäli tuuli-, sää- ja jääolosuhteet sallivat, voimme nousta maihin ihailemaan upeita maisemia ja koskematonta luontoa. Toinen vaihtoehto on lähteä tutkimaan merta ja ihailla luonnon muovaamia jääveistoksia Zodiac-retkellä jäävuorten seurana. Riippumatta siitä, mitä teemme, voit valmistautua äimistymään tämän satumaisen paikan kauneudesta.

Aamulla matkaamme jonkin matkaa itään kohti Ikateqia, huikeaa vuonoa, jolla on kiehtova historia. Toisen maailmansodan synkimpinä päivinä amerikkalaiset joukot perustivat tänne lentotukikohdan (se oli osa lentotukikohtien verkostoa, johon kuului myös Kangerlussuaq länsirannikolla), jonka oli tarkoitus toimia välilaskupaikkana lennoilla Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä.

Itä-Grönlannin karun maaston vuoksi laskeutuminen lentokentälle oli vaarallista ja siellä oli usein sumua, joka kätki petolliset vuoret. Ikateq Airbaseen (tunnetaan myös nimellä Bluie East Two) investoitiin isosti. Tukikohdassa oli 1 500 m pitkä kiitorata, lentokonehalli, parakkeja sekä satama. Tälle eristyksissä olevalle alueelle tuotiin joukko sotilasajoneuvoja ja tuhansia tynnyreitä polttoainetta. Saksan hävittyä, kansainvälisten lentojen parannuttua ja suhteiden kiristyttyä Neuvostoliiton kanssa amerikkalaiset poistuivat tukikohdasta vuonna 1947 ja jättivät lähes kaiken ennalleen.

Tukikohta on vuosien ajan aiheuttanut kiistaa Nuukin, Kööpenhaminan ja Washigtonin välille. Monet Grönlannin hallituksen jäsenet toivovat, että paikka siivottaisiin ja rauniot poistettaisiin. Kyse on kalliista ja logistisesti haastavasta tehtävästä. Tanskan hallitus suostui viemään vaaralliset jätteet (pääasiassa ruostuneet polttoainetynnyrit) pois alueelta, mutta jätti loput, koska pitää niitä tärkeänä osana alueellista historiaa. Yli 75 vuoden jälkeen lähes kaikki on yhä kuten amerikkalaiset paikan jättivät. Ikateq on todella erityinen paikka, aikapoimu toisen maailmansodan ajalta: yhtä aikaa luotaan työntävä, kiehtova ja upean luonnon ympäröimä.

Vietämme iltapäivän pienessä Kuummiutissa, joka sijaitsee vaikuttavassa ympäristössä rauhallisessa Ammassalikin vuonossa. Kuummiut, joka merkitsee ”ihmisiä, jotka asuvat joen äärellä”, on yksi alueen suurimmista asutuksista ja myös yksi vauraimmista. Itä-Grönlannin parhaat kalastuspaikat löytyvät täältä, ja Kuummiutissa onkin alueen ainoa kalatehdas. Kalastajat kilometrien päästä tulevat läpi Ammasalikin vuonon (joka on riittävän suuri pysyäkseen jäättömänä vuoden ympäri) tänne myymään saalistaan.

Kuummiut on ihanteellinen paikka kokea, millaista elämä on itägrönlantilaisissa asuinpaikoissa. Siinä, missä muissa taajamissa ja kaupungeissa on liikennettä ja sen huminaa, Kuummiutissa kuulee vetokoirien haukun ja tuulen, joka suhisee ruohikossa. Ei ole teitä, jotka toisivat tähän eristyksissä sijaitsevaan paikkaan – meri on paikallisliikenteen pääväylä. Moottoriveneet ovat hiljalleen korvanneet soudettavat umiakit, jotka toivat väkeä näille rannoille kauan sitten. Kuummiut on täydellinen paikka ohi lipuvien jäävuorten tarkkailuun. Kenties näet myös valaita, jotka usein leikkivät rannikon edustan tyynissä vesissä. Kuummiutista navigoimme läpi vuonolabyrintin ja otamme kurssin kohti Sermilikiä.

Matkallamme rannikkoa pitkin saavumme aamulla Tasiilaqiin, Itä-Grönlannin suurimpaan kyläyhteisöön. Ensimmäinen eurooppalainen grönlantilaisia kohdannut henkilö tällä seudulla oli meriupseeri Gustav Holm. Holm saapui seudulle 1885 kuuluisalla umiakkiretkellä. Holmin aloitteesta 1894 perustettiin tanskalainen lähetys- ja kauppa-asema Angmagssalikiin, nykyiseen Tasiilaqiin.

Suuret etäisyydet, jotka ovat leimallisia matkustamiselle arktisilla alueilla, tarkoittivat sitä, että Itä-Grönlannissa ihmiset joutuivat eristyksiin lännessä asuvista serkuistaan, minkä vuoksi Itä-Grönlannin kieli, perinteet ja kulttuuri eroavat merkittävästi maan muissa osissa esiintyvistä.

Täällä vanhat perinteet elävät vahvasti. Tällä Grönlannin alueella asuivat viimeiset angakkuqit (shamaanit) sekä myös tupilak – hirviö, joka valmistettiin eläinten (ja joskus ihmisten) kehon osista ja joka sai voimansa angakkuqilta tuhotakseen vihollisia. Tupilakin valmistaminen oli vaarallista, sillä mahtavan velhon voima saattoi kääntää sen luojaansa vastaan.

Ensimmäiset eurooppalaiset olivat uteliaita tietämään, miltä nuo synkät hirviöt näyttivät, ja niin paikallisasukkaat kaiversivat hahmoja luusta tai sarvesta. Tästä sai alkunsa yksi Grönlannin hienoimmista taideperinteistä. Käsityöläisten Tasiilaqissa valmistamia tupilakeja pidetään maan hienoimpina. Tasiilaq sijaitsee Ammassalikin saarella (nimi merkitsee ”monen tontin paikkaa”). Vaikka se päällisin puolin muistuttaa länsirannikon taajamia, maasto on karumpaa, ihmisiä vähemmän ja rekikoiria paljon enemmän. Tasiilaqissa on hyvät mahdollisuudet tehdä kävelyretkiä, sillä reittejä on. Yksi hyvä kohde on Blomsterdalen lähellä kylää.

Tunumiit-kulttuurista kiinnostuneet voivat käydä museossa, joka sijaitsee kylän vanhassa kirkossa. Erikoisempia matkamuistoja etsivät voivat suunnata taiteilijoiden työhuoneelle nimeltä Stunk, jossa taitavat käsityöläiset valmistavat kauniita esineitä paikallisista luonnonmateriaaleista.

Merimatkan aikana pidetään kiinnostavia luentoja sekä Islannin että Grönlannin historiasta, arktisesta ilmastosta sekä luonnosta ja eläimistöstä. Pidämme tietysti silmät auki merilintujen ja valaiden varalta. Mahdollisuudet nähdä eläimiä ovat hyvät!

Saavuttuamme Islannin pääkaupunkiin on tullut aika hyvästellä Ocean Albatros ja sen miehistö. Ajamme Keflavikin lentokentälle ja lähdemme paluumatkalle.