Galápagossaaret tunnetaan ympäri maailman ainutlaatuisesta eläimistöstään. Monia lajeja ei ole missään muualla, kuten galápagoksenjättiläiskilpikonnia, meri- ja maaleguaaneja sekä darwininpeippoja. Myös saarten kasvillisuus on omaleimainen. Ilmasto saarilla on miellyttävä ja kuiva. Galápagossaaret kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Galápagoksella on hyvät snorklausvedet, joissa pääsee lähelle merileijonia, pingviinejä, merikilpikonnia ja värikkäitä kaloja. Matka Galápagokselle on jokaisen luonnonystävän unelma.
Galápagossaaret koostuu 15 pääsaaresta ja joukosta pieniä saaria. Saariryhmä sijaitsee noin 1 000 km Ecuadorista länteen. Saaret ovat tuliperäisiä ja 700 000–4 500 000 vuotta vanhoja. Ne sijaitsevat ns. kuuman pisteen (eng. hotspot) kohdalla, jossa kivisulaa eli magmaa nousee Maan vaipasta ylöspäin kuorikerroksen alaosaan. Saaret eivät ole koskaan olleet osa Amerikan mannerta, minkä ansiosta alueen eläimistö on ainutlaatuinen. Aikojen kuluessa eläimiä on tullut saarille joko merivirtausten mukana tai omin siivin, ja eristäytyneillä saarilla ne ovat vuosien saatossa kehittyneet nykyisenlaisiksi. Sama kaava koskee kasveja. Eläimistä hallitsevia ovat leguaanit ja isot kilpikonnat. Galápagossaarilla elää 11 kilpikonnalajia, kolme lajia on kuollut sukupuuttoon. Tunnetuin on galapagoksenjättiläiskilpikonna, jonka perusteella koko saariryhmä on saanut nimensä. Sen kilpi muistuttaa nimittäin satulaa, espanjaksi galápagos. Rannikon lähettyvillä kasvaa lähinnä pensaikkoa ja kaktuksia, ylempänä tulivuoren rinteillä näkee ainavihantaa metsää. Saarille muualta tuodut hedelmäpuut ja elefanttiheinä uhkaavat kotoperäisiä kasveja.
Espanjalaiset löysivät Galápagossaaret 1535. He eivät kuitenkaan asettuneet saarille asumaan, sen sijaan merirosvot käyttivät saaria tukikohtanaan 1600-luvulla. Myöhemmin valaidenmetsästäjät vierailivat saarilla lyhyesti. Galápagossaaret liitettiin vuonna 1832 Ecuadoriin. Kolme vuotta myöhemmin englantilainen luonnontieteilijä Charles Darwin saapui saarille HMS Beagle -aluksellaan. Darwinin tutkimukset Galápagossaarilla loivat perustan hänen teorialleen lajien synnystä.
Vuonna 1926 pieni joukko norjalaisia yritti perustaa kalatehtaan Santa Cruzin saarelle, mutta epäonnistui. Toisen maailmansodan aikana amerikkalaisilla oli lentotukikohta Baltran saarella. Galápagossaarista tuli luonnonpuisto 1959, ja viisi vuotta myöhemmin avattiin Charles Darwin Research Station Santa Cruzin saarella. Tutkimuskeskuksen tehtävänä on tutkia saarten eläimistöä ja kasvillisuutta sekä suojella alueen luontoa.
Lue myös matkakertomuksemme: Ecuador ja Galápagos – missä Andit kohtaavat Amazonin